24.4.2005  4. sunnuntai pääsiäisestä, Taivaan kansalaisena maailmassa

 

Evankeliumi: Joh 17:6 – 10

 

JUMALA JA MAAILMA

 

Opetuslasten kolmivuotinen korkeakoulu on lopputenttejä vaille valmis. Koulutus on edennyt kolmen vaiheen kautta. Ensin Jeesus teki ja he katsoivat, sitten Jeesus teki ja he auttoivat, sitten he tekivät ja Jeesus auttoi ja nyt Jeesuksen näkyvä läsnäolo lähestyy loppuaan. Kuinka valmiita he ovat ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen ja lähetystehtävään? Jeesus jättää heidät rukoillen Jumalan haltuun.

 

Kaksi asiaa nousee Jeesuksen rukouksessa voimakkaasti esiin: opetuslasten suhde Jumalaan ja maailmaan. Edellistä olemme sanoneet uskoksi ja jälkimmäistä rakkaudeksi.  Elämän tarkoitus tiivistyy kahteen sanaan: usko ja rakkaus.

 

Jumalan lapsia

 

Uskon kautta olemme Jumalan lapsia. (Gal. 3:26) Tämä usko synnyttää rakkauden eli vaikuttaa hyviä tekoja. (Gal. 5:6) Jos haluamme rakkautta ohi uskon, tuloksena ei ole lähimmäisen, vaan maailman rakastamista. Tässä maailman ongelmien ydin: rakkautta ilman uskoa. Runsaatkaan hyvät teot eivät synnytä uskoa, mutta usko ei voi jäädä toimettomaksi vaille rakkauden tekoja.

 

Jumala on kaikkien Isä, mutta kaikki eivät ole hänen lapsiaan. Tekstistä nousee esille opetuslasten tuntomerkkejä. Jeesus on ilmoittanut heille Jumalan nimen. Nimi tarkoittaa tässä Jumalan koko persoonaa, Isän ”sydäntä”. Jumala on antanut opetuslapset Jeesukselle.  He ovat ottaneet Jumalan sanan vastaan, omakseen, ottaneet sanasta vaarin, tehneet sanan mukaan. He tietävät, että sanat ja teot, jotka Jeesuksella olivat yhtä (Apt. 1:1), olivat Jumalan antamat. He tietävät Jeesuksen tulleen Jumalan luota ja uskovat, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen. Jeesuksen kirkkaus tulee julki heissä.

 

Kaksitoista Galilean miestä kolmen vuoden uhrautuvan työn jälkeen ei näytä runsaalta sadolta. Se on silti kylliksi Jeesukselle. Näissä kahdessatoista on maailmassa jatkuvan Jumalan työn kärki. Jeesuksen lyhyen tähtäimen suunnitelma on valmis alkamaan. Hän lähettää omansa maailmaan. Jeesuksen pitkän tähtäimen suunnitelma merkitsee sitä, että hän itse tulee takaisin.

 

Millaista joukkoa oli se joukko, joissa Jeesuksen kirkkaus oli tullut julki? Jeesus oli varoittanut heitä siitä, että pian he joutuvat hajalle ja jättävät Jeesuksen yksin. (16:32)  Heidän johtajansa oli kolmesti kieltävä Mestarinsa ennen kukon laulua. (13:38) Yksi oli kavaltava hänet. Vielä yläsalissa opetuslapset tekivät kysymyksiä, jotka osoittavat, ettei heillä ollut aavistustakaan Jumalan suunnitelmasta, mutta Jeesus katsoi heitä uskoen, rakastaen ja toivoen. Kaikki on Jumalasta; ei Galilean miehistä. Itsessään heikoista Jumalan armo, johdatus ja Pyhän Hengen voima oli tekevä maailman valloittajia.

 

Maailman menoa

 

”Maailman puolesta minä en rukoile.”  Sana yllättää, kun muistamme, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa…” (3:16)  Tehtävää varten Jeesus tuli maailmaan… jotta maailma uskoisi. (17:31) Opetuslapset Jeesus oli lähettävä maailmaan, mutta he eivät ole maailmasta, niin kuin laivan on kuljettava vedessä, muttei vesi saa tulla laivaan. (17:14, 15) Toisaalta maailma vihaa Jeesusta ja hänen seuraajiaan, maailma on pahan vallassa, maailman menoon ei saa mukautua ja maailma katoaa.

 

Luontoa rakastamme, sillä rakastamme sen Luojaa. Ihmisiä rakastamme, Jumalan kuvaksi luotuja. Kuitenkaan ihmisten itseään varten tekemä maailmanjärjestelmä ei ole meitä varten, koska siinä ei ole tilaa Jumalalle. Mitä enemmän mukaudumme tähän maailmaan, sitä vähemmän olemme valona ja suolana maailmassa. Mitä enemmän eroamme maailmasta – merkityksessä, että olemme erilaiset – sitä enemmän iloinen erilaisuus vetää maailman menoon ja syntielämään kyllästyneitä ihmisiä puoleensa. Emme eristäydy (fariseus) ihmisistä, sillä silloin meillä ei ole kenelle julistaa. Kilvoittelemme ollaksemme lähellä Jumalaa, sillä muutoin meillä ei ole, mitä julistaa. Kristittyjen ohjelma: maailma pieneksi, Kristus suureksi.

 

Elleivät kristityt ja kirkko täytä vaikutuksellaan maailmaa, maailma täyttää vaikutuksellaan kristityt ja kirkon. Näin käy Ilmestyskirjan mukaan lopunaikojen kristillisen nimeä kantavan kirkon, joka uskottomana Herralleen ja hänen sanalleen rappioituu katunaiseksi, portoksi ja tuhoutuu yhdessä kaaokseen saakka kehittyvän maailmanjärjestelmän, suuren Babylonin kanssa. 

 

Profeetallinen näkymä ja Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous tekevät kristityn hyvin varovaiseksi suhteessa tähän maailmaan. Maailman hyväksyntä ja kiitos pelästyttävät.  Jos Jumala ei saa kiitosta maailmalta, ottaisimmeko me tuon kiitoksen vastaan? Kuulumme Jumalalle, emme tälle maailmalle. Kun tämän maailman arvot ja Jumalan sanan arvot välttämättä törmäävät, uskomme, että Jumala myös käskyt ja kiellot antaessaan on hyvä.

 

Keijo Rainerma