Päivi Räsänen 11.3.96

HOMOSEKSUALISMIKESKUSTELUN NYKYTILANNE

Keskustelu homoseksuaalien parien suhteen virallistamisesta laukesi tällä kertaa kahden ruotsalaisen muusikko-Eevan liiton saamasta julkisuudesta. Samanaikaisesti SETA oli esittänyt hallitukselle vaatimuksen kannanotosta homoliittoihin. Kaikki poliittiset ministeriryhmät kokoomusta lukuun ottamatta julkistivat varauksettoman sallivan kannan samaa sukupuolta olevien liittoihin. Edellisen kerran laajaa yhteiskunnallista ja myös kirkollista keskustelua rekisteröinnistä käytiin vuonna -93, jolloin kansanedustaja Outi Ojala kymmenen muun kansanedustajan kanssa teki aiheesta lakialoitteen. Heidän joukossaan olivat mm. nykyiset ministerit Tarja Halonen ja Claes Andersson.

Lainsäädännön muutoksen tarvetta on perusteltu kahdella tavalla. Ensinnäkin on vedottu niiden vakituisessa homosuhteessa elävien parien käytännön ongelmiin, joissa heidän asemansa poikkeaa avioparien yhteisökunnallisista eduista ja velvollisuuksista. Painavimpina ongelmina on tuotu esiin testamentin saajan korkea perintövero, lapsen adoptio-oikeuden puute ja lähiomaiskäsitteen puuttuminen. Itse asiassa suomalaisesta lainsäädännöstä löytyy yli 2000 pykälää sadoista eri laeista, jotka liittävät oikeuksia tai velvollisuuksia aviopareille, sisältäen esimerkiksi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden, mahdollisuuden yhteiseen sukunimeen sekä sosiaaliturvaa ja eläkettä koskevat säädökset. Kokonaisuudessaan rekisteröinnillä ei olisi kuitenkaan keskimäärin mainittavaa taloudellista merkitystä homoparien asemaan. Esimerkiksi Ruotsissa, jonka avioliittolainsäädäntö on pitkälti Suomen kaltainen, todettiin, että valtio sai enemmän verotuloja rekisteröidyiltä homopareilta, kuin menetti muiden mahdollisten etuuksien vuoksi. Yksittäisille homoseksuaaleille pareille taloudellista merkitystä lienee eniten korkealla perintöverolla. Tämän ongelman voisi ratkaista perintöverolainsäädännöstä käsin, esimerkiksi nostamalla testamentin saaja kolmannesta perintöveroluokasta toiseen.

Erilaisissa keskusteluissa ja Setan omissa julkaisuissa onkin käynyt selkeästi ilmi, että vaatimusten takana paljon suuremman merkityksen saavat periaatteelliset syyt. Oikeus suhteen virallistamiseen nähdään ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksenä. Sillä haluttaisiin vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, niin että homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Mielestäni tavoitteena on pohjimmiltaan poistaa homosuhteisiin liittyvä koettu syyllisyys ja ympäristön syyllistävät asenteet.

Kansan keskuudessa tavallisin perustelu myönteiselle kannalle rekisteröintiin on, että sehän on jokaisen yksityisasia, miten elämänsä järjestää. Jos homot haluavat rekisteröidä suhteensa, eihän se vähennä kenenäkään avio-onnea.

Avioliitto ei kuitenkaan ole olemukseltaan ihmisten yksityisasia, vaan se on julkinen ja koskee koko yhteiskuntaa. Avioliittoinstituutio on koko yhteiskunnan perusta, jonka varaan rakentuu muu sosiaalinen verkosto, ja joka on ennen kaikkea lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta ratkaiseva turvallisuustekijä. Avioliitto on olemukseltaan aikuisen miehen ja aikuisen naisen välinen liitto. Heteroseksuaalinen aviosuhde sisältää sukupuolisuuden rikkauden ja ytimen: miehen ja naisen erilaisuudesta nousevan jännitteen sekä periaatteellisen mahdollisuuden yhteisiin lapsiin. Homoseksuaalisesta suhteesta sekä muista seksuaalisista poikkeavuuksista nämä puuttuvat. Erilaiset tavat toteuttaa seksuaalisuutta eivät ole suinkaan moraalisesti samanarvoisia. Homoavioliittoa ponnekkaasti ajava Seta ei edusta pelkästään homoseksuaaleja, vaan laajaa kirjoa muitakin seksuaalisia poikkeavuuksia, kuten biseksuaaleja, transseksuaaleja tai fetisistejä.

Jokainen ihminen seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta on tasavertainen ja yhtä arvokas. Ihmisten keskinäinen tasavertaisuus ei kuitenkaan merkitse heidän seksuaalisen käyttäytymisensä tasavertaisuutta.

Avioliittoinstituutiota ei tule valjastaa vakuuttamaan erilaisten seksuaalisten poikkeavuuksien tasavertaisuuden periaatetta. Ojalan lakialoitteessa erikseen torjutaan n.s. kimppaliitto mainitsemalla, että laki ei anna mahdollisuutta useamman samassa taloudessa asuvan ihmisen yhteiseen rekisteröitymiseen.

Vaikutusvaltainen ja arvostettu professori ja Helsingin Sanomien kolumnisti Palo otti homoparien rekisteröintivaatimuksen tueksi esimerkin antiikin Kreikan pederastiasta, joka tarkoittaa seksisuhdetta poikien ja heidän kasvattajinaan toimineiden miesten välillä. Ilman mitään dokumentteja hän totesi näiden poikien menestyneen hyvin ja toisti näin pedofiilien valheellisen myytin aikuisen ja lapsen välisen seksin vaarattomuudesta. Lastenpsykiatrit ovat täysin yksimielisiä siitä, että lapsen sukupuolinen hyväksikäyttö on hänelle aina vahingollista. Mielestäni pederastia ei eroa millään lailla nykyisestä länsimaisten poikarakkauden harjoittajien elostelusta Kauko-idän lapsimarkkinoilla.

Palon mielestä homoavioliitot ovat osoitus yhteiskunnan sivistystasosta, jota uhkaa lähinnä kristinuskon rajoittava vaikutus. Hän totesi myös, että aikuisten miesten ja lasten väliset "rakkaussuhteet" hävisivät vasta tuomitsevana kristinuskon leviämisen myötä. Kristinusko levitessään kohensi lapsen alistettua asemaa monella muullakin tavalla, esimerkiksi poistamalla isiltä oikeuden infantisidiaan, vastasyntyneen tappamiseen väärän sukupuolen tai vammaisuuden vuoksi.

Seta-lehdessä on ajoittain käsitelty pedofiliaa ymmärtävässä sävyssä niiden aikuisten kannalta, jotka tuntevat seksuaalista vetovoimaa lapsia kohtaan. Seta:n piirissä monet ovat tosin tuominneet julkisesti tämän nimenomaisen seksuaalisen poikkeavuuden käytännön toteuttamisen, ja vaatineet pedofiileiltä seksuaalista pidättyvyyttä. Heidän suvaitsevaisuutensa kaikenlaisen seksuaalisuuden tasavertaisuudelle on löytänyt tässä kohden rajat.

Keskustelussa on ilmennyt myös käsitesekaannuksia. Jotkut ovat perustelleet myönteistä kantaansa samaa sukupuolta olevien rekisteröinnille yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteella samanaikaisesti vakuuttamalla, että avioliittoinstituutioon ei kuitenkaan pidä kajota.

Kuitenkin rekisteröinnin tarkoituksena on nimenomaan lainsäädännöllinen rinnakkaisuus avioliittolaille. Homoliitot ovat virallistetut kaikista maista vain kolmessa Pohjoismaassa, Tanskassa v. -89, Norjassa v. -93, ja Ruotsissa v. -94. Missään näistä maista ei ole juridisesti kajottu avioliittolakiin, vaan sen rinnalle on tuotu rinnakkaislakina samaa sukupuolta olevien parien rekisteröinti. Lain muutoksen jälkeen näissä yhteiskunnissa on kuitenkin puhuttu homoavioliitoista, kahden Eevan häistä ja vihkimisestä. Koulujen perhekasvatuksessa opetetaan, että täysi-ikäisenä voi mennä naimisiin eri tai samaa sukupuolta olevien kanssa. Homoliittoinstituutio, kutsuttaisiinpa sitä rekisteröidyksi suhteeksi, kiintymysliitoksi tai pariliitoksi, muuttaisi oleellisesti yhteiskuntamme perhekäsitystä, minkä voimme todeta viimeaikaisesta ruotsalaisesta keskustelusta.

Setan julkinen strategia on edetä homoavioliittoihin vaiheittaisesti, Suomessa tavoitteeksi on asetettu ensimmäisessä vaiheessa samaa sukupuolta olevien rekisteröinti ja toisessa vaiheessa adoptio-oikeus. Tähän liittyen esimerkiksi lesbopareille on vaadittu oikeutta lapsettomuushoitoihin tasavertaisesti lapsettomien avioparien rinnalla. Tanskassa käsitellään jo toista vaihetta, adoptiolakia. Adoptio-oikeus muuttaisi oleellisesti myös käsitystä vanhemmuudesta. Äiti ja isä lapsen vanhempina korvattaisiin kahdella lesboäidillä tai kahdella homoisällä.

Suomalainen avioliittolainsäädäntö pohjautuu periaatteessa pitkälti kristillisen ihmiskuvan ja luomisjärjestyksen mukaiseen näkemykseen avioliitosta. Valtaosa suomalaisista avioliitoista solmitaan edelleenkin Raamatun periaatteisiin nojaten ja niitä vihkimistilaisuudessa muistutellen. Avioliiton perusjae "Sen tähdenmies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi" on yhä suomalaisen avioliittoinstituution perusta.

Perheiden kriisit ovat toki käytännössä jo heikentäneet avioliittoinstituutiota yhteiskuntamme perustana. Perheiden hyvinvointia ei kuitenkaan korjata heikentämällä edelleen avioliiton asemaa, joten avioliiton heikentynyt asema ei ole peruste sen romuttamiseen vaan vahvistamiseen. Avioliittokäsitteen muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia merkitsee aiempaa syvällisempää muutosta ja suurempaa irtautumista terveestä ja luonnollisesta avioliittonäkemyksestä.

Mielestäni ministeri Häkämies on täysin oikeassa siinä, että homoavioliiton virallistaminen on arvokysymys, ei suinkaan ihmisoikeuskysymys. Perusoikeuksissamme aivan oikein kielletään ihmisten syrjiminen mm. seksuaalisen taipumuksensa vuoksi, mutta tämä ei edellytä poikkeavien suhteiden nostamista avioliiton asemaan. Perustuslaissamme kielletään myös syrjintä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, mutta se ei edellytä avioliittolainsäädännön muuttamista monitaviosuuden sallivaksi, vaikka islamilainen vähemmistö vaatisi sitä ihmisoikeuksiinsa tai yksityiseen seksuaalieettiseen normistoonsa vedoten. Myöskään mitkään kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät edellytä homoparien rekisteröintiä ihmisoikeuksien nojalla.

Keskustelussa ovat sekaantuneet myös lähimmäisenrakkauden ja seksuaalisen rakkauden, "rakastumisen" käsitteet. Aivan varmasti homot pystyvät rakastamaan siinä missä heterotkin. Uhrautuva lähimmäisenrakkaus tulisi kuulua kaikkiin ihmissuhteisiimme niin eri kuin samaa sukupuolta olevien kesken. Homosuhteessa tai avioliitossa taas ei ole kysymys pelkästä lähimmäisenrakkaudesta vaan myös seksisuhteesta. Terveessä ihmisyydessä seksi ei kuulu mihin tahansa ihmissuhteeseen. Eroottisen rakastumisen olemukseen kuuluu,että ihminen seksualisoi sen, mikä on omalle identiteetille vierasta , toista kuin minää. Homoseksuaalisten ihmisten kehityksessä voidaan usein jo varhaisesta vaiheesta lähtien nähdä vierautta omalle sukupuolelle, jolloin ihminen etsii oman sukupuolensa vieraalta tuntuvaa mysteeriä toisesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä.

Homoseksuaalit ihmiset tarvitsevat tukea ja hyväksyntää, mutta homoseksuaalisten suhteiden sinetöinti homoliitoin ei ole hyväksi heille eikä yhteiskunnalle. Seksuaalisesti poikkeava tunne-elämä on harvoin tahallinen, ihmisen itsensä valitsema ja aiheuttama tila. Sen taustalta voidaan löytää lapsuuden psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä häiriöitä. Seksuaalisen identiteetin eheytyminen kohti normaalia heteroseksuaalista tunne-elämää on mahdollista, jos ihminen on itse motivoitunut ja halukas hoitoon. Homoseksuaalien keskuudessa on viime vuosina virinnyt kasvavasti Seta:n linjasta poikkeavaa toimintaa, jossa seksuaalisten poikkeavuuksien ymmärretään olevan kesken jäänyttä kasvua kohti täyttä ja tervettä sukupuolista identiteettiä. Kristilliseltä pohjalta toimiva homoseksuaalisesti suuntautuneiden henkilöiden yhdistys Aslan ry on tehnyt tältä pohjalta arvokasta työtä. Monet homoseksuaalit henkilöt ovat saaneet elämäänsä tukea ja ymmärtämystä sekä konkreettista apua seksuaalisen identiteetin korjautumisessa. Uskon, että nyt käyty keskustelu homoseksuaalisuudesta on omalla tavallaan myös ollut eduksi tuodessaan ilmiötä tutummaksi ja toivon mukaan vähentäessään keskuudestamme syrjiviä asenteita seksuaalisesti poikkeavia ihmisiä kohtaan.

Tuoreimman mielipidetiedustelun mukaan 40% suomalaisista vastustaa homoparien rekisteröintiä ja 26 % kannattaa sitä. Rekisteröintiä ei siis jarruta vain pieni ääriuskovaisten joukko, kuten Helsingin Sanomat antoi pääkirjoituksessaan ymmärtää, vaan valta-osa niistä suomalaisista, joilla oli mielipide asiasta. Valtaosaa suomalaisia edustavan luterilaisen kirkon arkkipiispa John Vikström julkisti selkeän torjuvan kantansa homoparien rekisteröintiin. Tuskinpa häntä kukaan voi leimata ääriuskovaiseksi fundamentalistiksi, jonka vastalause kumpuaisi pelon ja tietämättömyyden syövereistä.

Oikeusministeri Kari Häkämies on ilmoittanut, että hän ei valmistele rekisteröintilakia, ellei eduskunnasta tule asiaa koskevaa lakialoitetta, jossa on yli 100 allekirjoittajaa. Eräät kansanedustajat ovatkin kertoneet tuovansa lakialoitteen vielä tänä keväänä eduskuntaan. TV:n ajankohtaistoimituksen tekemässä haastattelussa 95 kansanedustajaa suhtautui rekisteröintiin myönteisesti ja 66 kielteisesti, loput eivät halunneet kertoa vielä kantaansa. On mahdollista, että osa myönteisesti suhtautuneista ei kuitenkaan halua antaa nimeään aloitteeseen. Homoseksuaalisuudesta tullaan joka tapauksessa eduskunnassa tänä keväänä keskustelemaan, sillä rikoslain uudistuksen yhteydessä ollaan ennakkotietojen mukaan poistamassa ns. kehotuskielto sekä seksuaalirikoslain korotetut suojaikärajat (homoseksuaaleilla 18 v.,21 v. / heteroseksuaaleilla 16 v.,18 v.), joiden tavoitteena on ollut suojata nuorisoa homoseksuaaliselta viettelyltä.

Mikäli rekisteröintilaki saatetaan voimaan, keskustelu tulee väistämättä siirtymään kirkon sisään vaatimuksena kirkolliseen vihkimykseen. Ojalan lakialoitteessa todetaan mahdollisesta kirkollisesta vastustuksesta hyvin realistisesti: "Lakialoitteen tultua hyväksytyksi kirkot joutunevat aikaa myöten tarkistamaan kantaansa ja hyväksymään virallisestikin siunauksen antamisen kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteelle." Jo nyt käyty keskustelu kannustus- ja jarrutusadresseineen on nostattanut valtavasti tunteita puolesta ja vastaan. Henkilökohtaisesti olen saanut palautetta niin ahdasmielisyydestä ja tuomitsevuudesta kuin homojen epäraamatullisesta "hyysäämisestä" ja liiallisesta ymmärtämisestä. Joku on uhannut oikeudenkäynnillä, toinen puolueesta eroamisella. Rohkaisevin palaute, mitä olen saanut, tuli kristityltä nuorelta mieheltä, joka kilvoittelee homoseksuaalisten tunteidensa kanssa. Hän toivotti siunausta, kiitti rekisteröintilain vastustamisesta ja jatkoi näin: "Itse kuulun kirjoituksenne lopussa mainittuihin henkilöihin eheytymistä etsiviin homoseksuaaleihin. Terapian ja kieltäytymisen sävyttämä elämä on rankkaa, kun päämäärää ei näe. Toisaalta se on haasteellistakin. Minusta on tärkeää, että eheytymisen asiaa ja eheytymisen mahdollisuutta pidetään tarjolla myös tässä nyt tapetilla olevassa asiassa, vaikka onkin selvää, että suurin osa asianosaisista ei sitä koskaan tule hyväksymään."

Vastauskirjeessäni hänelle kerroin usein miettineeni, mille puolelle Jeesus tässä keskustelussa asettuisi, jos hän eläisi meidän aikanamme. Ajattelen, että hän ei olisi homoseksuaalien ihmisten tuomitsijoiden ja halveksijoiden joukossa, ei myöskään setalaisessa homoseksuaalien vallankumousrintamassa. Uskon, että hän kulkisi niiden rinnalla, jotka tuntevat oman heikkoutensa myös seksuaalielämän alueella ja kyselevät toisaalta Jumalan tahtoa, toisaalta hänen armoaan ja hoitoaan niin homo- kuin heteroseksuaalisissa kiusauksissaan. Jokainen meistä on seksuaalisesti poikkeava verrattuna Jumalan alkuperäiseen luomisjärjestykseen ja -tarkoitukseen. Jeesus on meidän onneksemme niin homo- kuin heteroseksuaalisten syntisten ystävä.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja lääkäri


[STI:n kotisivu] [Luennot] [Palaute]