Timo Eskola, Suomen teologinen instituutti / Luento Pieksämäellä 25.9.96

Kristuksen tunnustaminen ( Matt. 10:32-42)


"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa... Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä."

Minkälaisen Jeesuksen kanssa elämä kadotetaan?

Evankeliumeja lukiessa huomaamme, että Jeesus vaati kaikilta kohtaamiltaan juutalaisilta uskoa Jumalan pelastustekoon, Näin hän edellytti siirtymistä uuden pelastuksen ajan todellisuuteen. Tällaista vaatimusta korosti esimerkiksi hänen profeetallinen toimintansa temppelin puhdistajana. Uhritoimitusten keskeyttämisen perusteena saattoi olla vain väite siitä, että tuon toiminnan tilalle tuli jotain uutta ja suurempaa. Jumalan tuulet puhalsivat temppeliin saakka.

Vastakkainasettelu papiston, fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa kärjistyi entisestään, kun Jeesus esitteli varsinaisen perustelunsa uudelle pelastuksen ajan todellisuudelle. Hänen kielteinen suhtautumisensa temppelin toimituksiin ja juutalaisen perinteen kritisoiminen perustuivat hyvin radikaaliin väitteeseen: Jeesus katsoi itse lahjoittavansa seuraajilleen suuremman pyhyyden kuin temppeli.

Vanhan testamentin näkökulmasta Jumalan pyhyttä varjeltiin esimerkiksi sulkemalla sairaat ja vammaiset pois Jumalan välittömästä läheisyydestä ja uhritoimituksesta. Samalla tavalla Mooseksen lain ohjeita sovelsivat omaan toimintaansa Qumranin yhteisön hurskaat. Ruumiinvammasta kärsineet ihmiset eivät päässeet tuon papillisen yhteisön sisärenkaaseen.

Tällaista taustaa vasten Jeesuksen opetus häikäisee kuin kirkas valo pitkään pimeänä olleessa huoneessa. Hän ei enää pohdi yksityiskohtia Jumalan pyhyyden varjelemiseksi, vaan todistaa täydellisen pelastuksen esiintulosta. Asia käy selväksi siitä vastauksesta, jonka Jeesus antoi Johannes Kastajan epäröiville opetuslapsille juuri ennen Johanneksen kuolemaa.

Johanneksen opetuslapset kysyivät Jeesukselta, oliko hän lopultakin se "tuleva". Tällä he ilmeisesti tarkoittivat messiaanista Daavidin Poikaa, jonka pitäisi toteuttaa Daavidin suvun kuninkuus Israelissa. Jeesus vastasi heille messiaanisen kutsumuksensa mukaan, mutta samalla muuttaen heidän odotuksiaan: "Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." (Matt. 11:5-6; vrt. Jes. 26:19; 29:18-19; 35:5-6; 61:1-2).

Jeesuksen julistama pelastuksen aika muuttaa kaikki aikaisemmat näkemykset Jumalan pyhyydestä. Vanhan liiton aikana Jumalan pyhyyttä kyllä tuli varjella temppelissä, mutta todellisen pelastuksen koittaessa kaikki olisi toisin. Silloin Jumalan kunnia ei enää ollut ristiriidassa vajavaisuuden ja sairauden kanssa. Silloin alkaisi uuden luomisen aikakausi, jossa vajavuudet ja sairaudet parannettaisiin.

Pelastuksen aika oli Jeesuksen mukaan nimenomaan heikkojen ja kärsivien aikaa. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa. Siksi juuri murheelliset, köyhät ja vainotut olivat autuaita. Näille koitti pelastuksen aika. Nämä saivat kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin.

Jeesuksen seuraajien kohdalla käsitys pappeuden merkityksestä joutui siten täysin uuteen valoon. Mihin tarvittiin uhreja ja pappien toimituksia, jos Jumala kerran oli alkanut uudistaa kaiken Jumalan Pojan toiminnan kautta? Jumalan Pojan yhteydessä ihmisillä olisi suurempi pyhyys kuin papeilla temppelissä. Heillä oli yhteys Jumalaan, joka ei vieroksu vajavaisiakaan, vaan luo heidät uusiksi. Tämä pyhyys oli Jeesuksen seuraajien etuoikeus. Jeesus oli tuomassa pelastusta. Siksi hänen seuraajansa joutuivat "kadottamaan" elämänsä suhteessa perinteiseen juutalaisuuteen - ja ehkä myös suhteessa ihmisen luonteiseen uskonnollisuuteen. Mutta tärkeintä on se, mitä ihminen löysi! Hän löysi täydellisen pyhyyden syntisten Vapahtajan luona.

Paavali Kristuksen tunnustajana

Paavalin kirjeistä löytyy mielenkiintoinen kohta, jossa hän ilmoittaa oman julistuksensa tärkeimmän sisällön. Se on Roomalaiskirjeen luvussa 10. Ei liene sattuma, että tuossa kohdassa juuri usko Jeesuksen ylösnousemukseen on kristityn tuntomerkki.

Luvun alkupuolella Paavali puhuu juutalaisten pelastumisesta. Siitä hän on puhunut jo edellisessä luvussa ja päätyy nyt sanomaan, että juutalaiset eivät tunne Kristuksen tuomaa uskonvanhurskautta. Koska keskustelu käydään nyt juutalaisten kanssa, on Mooseksen laki, toora, keskeisellä sijalla. Juutalaisten tärkeimpänä tehtävänä nimittäin oli varjella ja säilyttää Mooseksen laki, jotta mikään ei voisi turmella sitä.

Jakeessa 8 Paavali pääsee perustelunsa päämäärään ja selittää, miksi hän lainasi Moosesta. Kun Vanhan testamentin mukaan lain piti olla ihmisen suussa ja sydämessä ja antaa lain noudattajille elämä, onkin elämän antajana nyt toinen. Myös tämä uusi elämän antaja on ihmisten suussa ja sydämessä. Myöskään sitä ei tarvitse hakea taivaasta eikä maan alta. Elämän antaja on saarnattu evankeliumi Kristuksesta. Siinä on Jumalan voima. Julistettu sana antaa elämän.

Jakeen lopussa Paavali käyttää saarnasta nimitystä "uskon sana". Tuo uskon sana on yleisnimitys eräänlaiselle uskontunnustukselle. Se merkitsi Paavalin aikaan uskonopin sisältöä ja mittapuuta. Uskon sana, josta myöhemmin käytettiin nimitystä "uskon sääntö", kertoi tärkeimmän sisällön siitä, mitä piti julistaa. Siksi seuraavassa jakeessa tuleekin esille pelastavan julistuksen kaunein keskus.

Mikä siis on voittanut Mooseksen? Missä täyttyvät kaikki Jumalan lupaukset? Mikä on niin mahtavaa, että se syrjäyttää jopa Jumalan lain? Se on sanoma ylösnousemuksesta. Jakeessa 9 otetaan esille pelastavan uskon kaksi pääpiirrettä ja pääasiaa. Ne ovat ensinnäkin tunnustautuminen Herraan ja toiseksi usko kuoleman voittamiseen.

"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva." (Room. 10:9).

Jakeen alussa Paavali puhuu uskontunnustuksesta. Jeesuksen tunnustaminen, tuo "suun tunnustus", ei tarkoita Jeesuksesta todistamista. Niinhän moni on tämän kohdan ymmärtänyt. Tunnustuksessa on tilanne aivan toinen. Siinä ei olla kertomassa sanomaa kenellekään, vaan ollaan itse pelastustekojen keskellä. Jotta ymmärtäisi lauseen sanoman, on osattava hieman samastua ensimmäisten kristittyjen elämään. Mitä merkitsi se, että lausui tunnustuksen "Jeesus on Herra"?

Tunnustuksen ymmärtämiseksi on hetkeksi pysähdyttävä tarkastelemaan sitä. Ensinnäkin on huomattava, että lause on lyhyt. Kreikan kielessä tässä kohdassa on vain kaksi sanaa: Herra Jeesus. Näillä pienillä sanoilla on kuitenkin maailmoja mullistava merkitys. Ne nimittäin tarkoittavat, että Jeesus on ylösnousemuksessa asetettu taivaan ja maan valtiaaksi. Hän on saanut nimityksen Herra, joka Raamatussa on itse Jumalan nimi. Tuossa tunnustuksessa tulee siten esille koko se sanoma, joka aikaisemmissa luvuissa tehdyn tarkastelun mukaan oli ensimmäisten kristittyjen ylösnousemususkon sisältö.

Kun ihminen lausui tunnustuksen "Jeesus on Herra", hän tunnusti, että Jeesus on kuoleman voittaja ja koko maailman hallitsija. Samalla hän joutui tunnustamaan oman syntisyytensä tuon hallitsijan edessä. Hän joutui myös näkemään oman kadotuksensa, koska ilman kuoleman voittajaa hän olisi kuoleman alainen.

Siksi uskon sisältönä on juuri Jeesuksen kuolleista herättäminen. Ylösnousemus ja taivaaseen korottaminen muodostavat pelastussanoman keskipisteen ja kulmakiven. Pääsiäinen on ollut Jumalan pelastushistorian huippukohta. Koko juutalainen lopunajan odotus huipentui ensimmäisten kristittyjen mielestä ylösnousemukseen ja Jeesuksen Herruuteen. Nyt on Messiaan valtakunta tullut todelliseksi. Nyt jokainen evankeliumin kuulija siirtyy todellisesti pelastettujen joukkoon ja korotetun Herran valtakuntaan.

Kuitenkin juuri juutalaisille Jeesuksen tunnustaminen Herraksi oli vaikeaa. Se oli itse asiassa suuri loukkaus useimmille. Paavali sanookin monessa kohdassa, että juuri Jeesuksen tunnustaminen Herraksi on uskon koetinkivi. Ilman uskoa ja ilman Pyhää Henkeä kukaan ei saattanut sitä lausua. Vain usko näkee Jeesuksen Vapahtajana ja Herrana, jolle "on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä".

Sana uskon vahvistamiseksi

Kaikkien yksityiskohtien tutkimisen jälkeen meidän on kysyttävä itseltämme, mitä Paavali tahtoo tässä luvussa opettaa meille. Miten nämä aiheet liittyvät hänen opetukseensa Jumalan armosta?

Ensinnäkin Paavali opettaa, että Kristuksen ulkopuolella ihmisen hyvätkin päämäärät johtavat harhaan. Se on tärkeä rajanveto. Kristuksen ulkopuolella kaikki uskonnollinen harrastus osoittautuu lopulta turhaksi. Moni kristitty pohtii syvällisesti sitä, miten Jumala voi määrätä kadotuksen myös moraalisesti esimerkillisille ihmisille. Tuntuu vaikealta ajatella, että Gandhi tai Dalai Lama eivät kestä Jumalan tuomiolla. Paavali kuitenkin opettaa, että kaikkien ihmisten tulisi myöntyä Jumalan valitsemaan pelastustiehen. Se on ainoa tapa ratkaista lankeemuksen ongelma ja synnin todellisuus tässä maailmassa.

Toisaalta on myös niin, että moni herätyksen tilassa ollessaan suhtautuu Jumalan pyhyyteen virheellisen lakihenkisesti. Me yritämme parannella elämäämme ja ahdistumme jatkuvasti, kun emme näe elämässämme muutosta parempaan. Alitajunnassa elää pelko siitä, että Jumala ei hyväksy meitä, ellemme kykene ensin muutokseen. Tuo pelko on luonnollista ja johtuu siitä, että Jumalan käskyt sattuvat pistona sydämeen jokaisena päivänä ja hetkenä. Jos kuitenkin jäämme odottamaan muutosta itsestämme ja keskitymme omaan elämäämme, me haemme pelastusta väärästä paikasta.

Jumalan tavoitteena on erityisesti Paavalin opetuksen avulla ohjata meitä ymmärtämään, että ihminen ei voi itse pelastaa itseänsä. Jumala pelastaa syntisen ihmisen, ei hieman paranneltua ihmistä tai korkeammalle tasolle yltänyttä ihmistä. Siinä on uskonvanhurskauden koko sisältö. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Asia on teoriassa hieno ja rauhoittava, mutta käytännössä usein hyvin vaikea. Meidän on vaikea jättäytyä syntisiksi.

Jumalan laki vaikuttaa tosin syyllisyyttä, minkä me itsekin myönnämme. Mutta ensimmäinen reaktiomme on päästä irti tästä syyllisyydestä omin voimin. Vasta vähitellen sana vaikuttaa sen, että me tuomitsemme itsekin itsemme lopullisesti. Tuon tien loppu on siinä, että me myönnämme olevamme kuolleita suhteessa Jumalaan. Se merkitsee täydellistä syntiseksi jättäytymistä. Sen tien kauheus on siinä, että syntinen ansaitsee tuomion ja kadotuksen. Ja kaikkein vaikeinta meille on myöntää tämän ahdistuksen ja pelon todellisuus.

Kuitenkin juuri kuolleelle Jumala on luvannut elämän. Juuri kuolleille hän julistaa evankeliumia ylösnousemuksesta. Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa Paavali opetti, että Kristukseen kastetut ovat hänen kuolemaansa kastetut. Hengellisesti kuolleet ihmiset on haudattu Kristuksen kanssa. Kuolema on saanut osansa. Mutta uusi elämä, usko ja pelastuksen riemu syntyvät ylösnousemuksen voimasta. Samoin kuin Kristus elää ylösnousemuksen voimasta, samoin meissä syntyy usko ja uusi yhteys Jumalaan Jumalan uutta luovasta voimasta.

Siksi Paavali muistuttaa, että saarnattu sana, "uskon sana", on armonväline. Se synnyttää elämää sinne, missä sitä ei ole ollut. Siksi mekin saamme olla tuon evankeliumin sanoman alla. Jumala antaa vanhurskauden lahjaksi. Hän antaa uskon lahjaksi. Synteihinsä kuollut ihminen saa uuden elämän Ylösnousseelta Herralta. Tämä sana luo uutta ja vahvistaa uskoa aina, kun sitä saarnataan. Kristus on voittanut kuoleman ja perkeleen ja armahtaa meitä. Tämä sana uudistaa rakkauden Jeesusta kohtaan. Kristus tulee läheiseksi ja tarpeelliseksi. Hänestä tulee aina uudelleen ja uudelleen syntisen Vapahtaja.

Kristukseen tunnustautuminen ei ole ahdistava vaatimus, joka asettaisi minut suorastaan psykologiseen testiin ennen kuin minun voitaisiin hyväksyä uskovaksi. Sen sijaan se on ihmeellinen armon sanoma Vapahtajasta, joka itse tekee kuolleet eläviksi. Kristuksen tunnustaminen on liittymistä Herraan, joka antaa temppeliäkin suuremman pyhyyden jokaiselle, joka on hänen yhteydessään. Se on vapaudenjulistuksen lausumista yksinkertaisilla sanoilla: Jeesus on Herra. Hän on synnin ja kuoleman voittaja. Hän on koko maailman Herra, joka istuu kirkkauden valtaistuimella. Hän on minun Vapahtajani.


STI:n kotisivu
Palaute