STI luento 17.2.1998 / pastori Matti Korpiaho

Luterilaiset uusien haasteiden edessä Itäisessä Keski-Euroopassa


VÄHEMMISTÖKIRKKO KÄSITTEENÄ.
    Tuntuu tavattoman vaikealta määritellä tarkkaan luterilaista vähemmistökirkkoa. Sen perusteena voivat olla niin moninaiset arvot ja asiat. Jos otamme perusteeksi prosenttiyksikön kokonaisväestöstä niin voimme puhua luterilaisista vähemmistökirkoista kaikkialla paitsi Skandinaviassa ja Saksassa.
    Niitäkin maita, joissa on yli puoli miljoonaa luterilaista on vain 16 maailmassa ja niistä vain 6 Euroopassa. Melko yleisesti voimme puhua luterilaisista vähemmistönä. Maakirkoista Suomen Ev.lut. kirkko on kolmanneksi suurin.
    Toisaalta joudumme kyselemään mikä on luterilaisten enemmistökirkkojen tila jos vain 0,5 - 1% jäsenistä osallistuu säännöllisesti sunnuntaisin jumalanpalveluksiin, kun taas joissakin vähemmistökirkoissa ei ole mikään ihme, että 20 - 30 - 50% jäsenistä osallistuu jumalanpalveluksiin. Ehkä olisi kohteliaampaa puhua enemmänkin sisarkirkoista.
VÄHEMMISTÖKIRKON ASEMAAN JOHTANEITA SYITÄ.

    Nykyiseen tilanteeseen johtaneet syyt ovat kovin erilaisia riippuen maantieteellisestä asemasta, historian kohtaloniskuista, suurten uskontojen välisestä taistelukentästä, idän ja lännen välisestä kulttuuritaistelusta, etupiirialueista ja tietenkin historian Jumalan sallivasta johdatuksesta. Samat asiat olisivat voineet nujertaa Skandinavian ja Saksan luterilaiset kirkot. Varsin selviä yhteisiä nimittäjiä kuitenkin voidaan selvästi osoittaa ja jakaa ne ainakin kolmeen ryhmään.

    a. Vastauskonpuhdistus

      Martti Lutherin uskonvanhurskauden löytö Sanan äärellä aloitti Euroopassa ennennäkemättömän Evankeliumin voittokulun. Muutamassa vuosikymmenessä koko Euroopan uskonnollinen kartta koki muodonmuutoksen. Roomalaiskatoliset pappilat muuttuivat nopeasti luterilaisen uskon keskuksiksi. Myöskin nykyisen itäisen Euroopan alueelle syntyi nopeasti kukoistavia luterilaisia seurakuntia, jotka olivat alusta alkaen kiinteässä yhteydessä Wittenbergin keskukseen. Nykyisillä vähemmistökirkon alueilla 1600 luvun alussa jopa n.90% väestöstä tunnusti luterilaista uskoa. Mutta sitten tuli pitkä ja raskas vastauskonpuhdistuksen aika, joka kesti aina vuoteen 1781 saakka. Vasta protestanttipatentin myötä 1859/61 evankelisille taattiin Itävalta-Unkarin keisarikunnassa "täysi" uskonnonvapaus. Erityisesti valtakunnan itäosissa uskonsotien päättyessä sovittu piirijako Cuius regio - eius religio osoittautui perin kohtalokkaaksi.

      Vuonna 1540 virallistettu Jesuiittojen veljeskunta yhdessä Dominikaaniveljestön kanssa kävivät ankaraan taisteluun evankelisia vastaan. Tehokkaalla inkvisitiolaitoksella vähitellen murrettiin evankelisten asemat. Kyseisen laitoksen tueksi määriteltiin protestanttisten kirjojen lista, joka käsitti vuonna 1564 jopa 2/3 silloisista julkaistuista hengellisistä kirjoista. Sensuurin läpi pääsivät vain latinankielinen Raamattu Vulgata ja joukko roomalaiskatolisia hartauskirjoja. Itävallasta kehittyi nopeasti keisari Ferdinand II johdolla vastauskonpuhdistuksen keskus. Hänen johtamansa kirkkopolitiikka johti väistämättä konfliktiin Tsekkiläisten säätyjen kanssa ja tilanne ajautui 30 vuotiseksi sodaksi päättyen vasta vuonna 1648 Westfalenin rauhaan. Protestantit jäivät Itävallan alueella vaille lain suojaa. Eri osissa maata Evankeliset kohtasivat eri tavalla ja eri aikaan samankaltaisen kohtalon.

      Romanian Transsilvaniassa sen maantieteellisen sijainnin ansiosta vastauskonpuhdistus ei voinut vaikuttaa kovin voimakkaalla tavalla. Nykyisen Jugoslavian alueella luterilainen kirkko koki raskaan kohtalon, Vain 5 reformoitua kirkkoa Slavonian alueella vaikeakulkuisessa maastossa säilyi sekä turkkilaisvallan tuholta, että vastauskonpuhdistuksen systemaattiselta hävitystyöltä. Sloveniassa luterilaiset vetäytyivät maan alle pitäen salaisia kokoontumisiaan aina ns. artikulaarikirkkojen perustamiseen saakka Unkarin eteläosissa. Kroatian alueelta luterilaisuus hävisi kokonaan kunnes sille suotiin järjestäytymisvapaus vasta protestanttipatentin turvin vuonna 1859. Mutta silloin jouduttiin kirkon työ aloittamaan aivan alusta je se keskittyi lähinnä maahan muuttavien evankelisten kirkolliseen järjestäytymiseen.

      Unkarissa hyväksyttiin Jesuiittojen veljeskunta vuonna 1561. Sen ansiosta roomalaiskatolinen elämä elpyi nopeasti. Jesuiitat perustivat kirjapainoja ja kouluja, johon he ottivat erityisesti aateliston lapsia. He takavarikoivat väkivalloin evankelisten omaisuutta, ottivat kirkot pois ja muuttivat koulut katolilaisiksi. Erityisesti keisari Leopold I aikana 1600 luvun loppupuolella jesuiitat panivat toimeen brutaalin puhdistusaallon. Viimeinen massaoikeudenkäynti evankelisia vastaan panttiin toimeen Bratislavassa, silloisessa Unkarin pääkaupungissa vuonna 1674. Kutsutuista 700:sta protestanttisesta papista turkkilaisen Osmaanien asettamien rajoitusten vuoksi pääsi tulemaan vain 336, joista 284 evankelista ja 52 reformoitua pappia. Heistä 2/3 osaa päätti lähteä maanpakoon, 93 vangittiin ja vuoden kuluttua heistä vietiin 42 kaleeriorjiksi espanjalaiseen laivastoon Välimerelle. Kuitenkin vuosien 1681 ja 1781 välillä saatiin perustaa ns. artikulaarikirkkoja, kaksi kuhunkin piiriin. Vasta keisari Josef II (1780-1790) allekirjoitti Wienissä suvaitsevaisuusediktin, jonka mukaan kaikkialla missä oli 100 protestanttista perhettä, taattiin täysi vapaus tunnustaa evankelista uskoa.

      Slovakia Unkarin pohjoispuolella sai kokea saman kohtalon kuin muutkin alueet. Evankelinen usko säilyi siellä vuoristoalueella vaikeakulkuisessa maastossa salaisten kokoontumisten ja kristillisten kirjojen piilottamisen avulla sukupolvesta toiseen perhepiirissä opetettiin lapsille evankelisen uskon perusasioita, kunnes suvaitsevaisuusediktin myötä evankelisille koitti parempi aika.

      Tseska (Cseska). Vuonna 1620 Tsekkoslovakia oli 90% protestanttinen. Mutta 30 vuotisen sodan alettua maahan tuli 160:n vuoden rauhattomuuden aika, josta käytetään nimitystä "pimeä aika", jolloin ei ollut mahdollista minkäänlainen kirkollinen elämä. Maahan jäi vielä n. 80.000 protestanttia, jotka pieninä ryhminä tapailivat toisiaan salaisissa paikoissa pitääkseen saksilaisten ja puolalaisten pappien avulla jumalanpalveluksia. Salaisissa paikoissa säilytettiin Raamattuja, hengellisiä kirjoja ja virsikirjoja. Myöskin Saksassa painettiin uusia kirjoja, joita tuotiin maahan salaa. Tuona aikana evankelisista käytettiin nimitystä "maan hiljaiset ja kätketty siemen". Saksaan muuttaneet protestantit tulivat erityisesti Zinzendorfin vaikutuksen kautta kosketuksiin pietismin kanssa. Vuonna 1722 perustettu Herrnhut kasvoi tunnetuksi Määrin veljesten (The Moraviens) hengelliseksi siirtokunnaksi. Kun suvaitsevaisuusediktin myötä koitti uusi aika, niin 70.000 ilmoittautui protestanteiksi, heistä suurin osa kalvinisteja.

      Puola - Sleesia. Vastauskonpuhdistus toi myös Puolan Sleesiassa oleville evankelisille vaikeat ajat. Ahdistuksen ollessa suurimmillaan Jumala lähetti avun August Hermann Franken ja Ruotsin kuninkaan Kaarle 12 kautta. Heidän avullaan vuonna 1709 saatiin Sleesiaan ja Tesseniin rakentaa 6 armonkirkkoa (Gnadenkirchen) ja katolisilta palautettiin 111 kirkkoa. Suurin rajoituksin saatiin perustaa myös kouluja, mutta mistään uskonnonvapaudesta ei voinut vielä puhua. Kuitenkin kirkollinen elämä alkoi elpyä. Vasta protestanttipatentti toi tasa-arvon ei-katolisille kirkoille. Jokseenkin rauhallinen kehitys jatkui aina II maailmansotaan saakka.

    b. Evankelinen saksalais-kansallinen siirtolaisuus

      Toisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat paljastivat erään evankelisen kirkon heikkouden, mikä liittyy olennaisena osana erityisesti Saksasta lähteneitten siirtolaisten elämään.

      Evankelisen kirkon historiaan Euroopassa kuuluu muuttoliike Erityisesti Saksasta ovat useampaan otteeseen reformaation jälkeen lähteneet suuret joukot siirtolaisia. Vastauskonpuhdistuksen puristuksessa syntyi vapaaehtoista tai pakotettua muuttoliikettä. Nimenomaan Saksasta siirtyi evankelista väestöä keisarikunnan itäisille rajoille, jopa Venäjälle saakka. Toinen voimakas muuttoaalto ajoittui 1800 luvun alkupuolelle ja se keskittyi Itävalta-Unkarin keisarikunnan itä- ja eteläosiin turkkilaissotien jälkeenjättämän väestökadon tuoman tyhjiön täyttämiseksi, varsinkin Unkarin ja nykyisen Jugoslavian alueelle. Myös nykyisen Puolan ja Tsekkoslovakian alueelle siirtyi huomattava määrä evankelisia. Näin muodostuivat varsin suuret saksalaiset evankeliset seurakunnat (useissa niistä oli jopa 6000 jäsentä).

      Kristillisen lähetystyön kannalta katsottuna heidän seurakuntaelämäänsä voidaan arvostella oman saksalaisen kulttuurin ja kielen vaalimisesta käsin evankelioimisen ja lähetysnäyn kustannuksella. Tosin saksalaisen Sisämaalähetyksen perustaja Johann Hindrich Wichern15 näki evankelisten suuren tehtävän niitten kansojen parissa, jonne he olivat asettuneet. Valitettavasti hänen näkynsä ei saanut toteutua. Saksalaisten joudutta sodan loppuvaiheessa lähtemään asuinalueiltaan myös evankelinen kirkko koki tuhoisan iskun. Kokonaiset suuret kylät jäivät autioiksi ja koska evankelinen usko ei ollut yksipuolisen saksan kielen vuoksi juurtunut kansojen pariin, myös evankelinen kirkko koki suuren romahduksen. Vain pieni vähemmistö jäi jäljelle Puolaan, Tsekkoslovakiaan (Tsekki ja Slovakia) ja Jugoslaviaan.

    c. Totalitäärinen marksilaisuus

      Vuoden 1945-46 tapahtumat asettivat kaikille kristillisille kirkoille raskaan ikeen totalitäärisen marksilaisuuden muodossa. Erityisesti siitä kärsivät juuri vähemmistöön joutuneet pienet evankeliset seurakunnat, jotka muutenkin jo saksalaisuutensa vuoksi julistettiin valtakunnan suurimmiksi vihollisiksi. Esimerkkinä voi mainita nykyisen Jugoslavian alueella toimeenpannun kirkon omaisuuden takavarikoiminen ja kansallistaminen 31.12.1945. Näin kirkko joka vuosi aikaisemmin käsitti jäsenmäärän 300.000, supistui n. 10.000:een ja kun vielä koko kirkon omaisuus kansallistettiin, voi vain kuvitella, miten on ylipäätänsä mahdollista, että kirkko sellaisesta voi vielä nousta.

      Totalitäärinen yksipuoluevalta suvaitsi vain sellaisen toiminnan, joka tuki valtion sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. Koskapa uskonto katsottiin olevan oopiumia kansalle, kirkon ja kristittyjen katsottiin olevan valtion vihollisia ja uhkaavan sisäistä turvallisuutta.


KIRKON UUSI AIKA JA UUDET TYÖMAHDOLLISUUDET

    AVAUTUVAT OVET:

    Vuosi 1990 jää historiaan eräänlaisena akselivuotena, jolloin suuret yhteiskunnalliset muutokset Itä-Euroopassa asettavat kirkot aivan uudenlaiseen asemaan yhteiskunnan olennaisena osana. Kirkot ovat jälleen saaneet vapauden toimia. Demokratian hengessä myös vähemmistökirkoille tarjotaan tasavertaiset mahdollisuudet lain edessä.

    Uutena haasteena on myös ekumeeniset yhteydet yhtäältä uudelleen vahvistuvan roomalaiskatolisen kirkon sekä toisaalta kansallisuuteen voimakkaasti sitoutuneen ortodoksisen kirkon puristuksessa. Itäisen Keski-Euroopan luterilaiset vähemmistökirkot odottavat tukea suuremmilta sisarkirkoita ja tarkkaavaisesti seuraavat, miten suuremmat sisarkirkot suhtautuvat meneillä olevaan oppikeskusteluun ja ehkä piankin vahvistettavaan Yhteinen julistus Vanhurskauttamisopista. Sen myötä vähemmistönä olevat luterilaiset kirkot toivovat saavansa paremman tunnustuksen ja kohtelun näiden voimakkaasti valtaa vahvistavien kirkkojen taholta.

    Työmahdollisuuksia voidaan tarkastella muutamasta näkökulmasta käsin.

    1/ Erityisesti Itä-Euroopan entisissä reaalisosialismin maissa kirkot saavat vastuulleen uskonnonopetuksen sen eri muodoissa. Eräissä maissa suuremmille kirkoille on jo tehty mahdolliseksi uskonnonopetus koulun opetusohjelman puitteissa ja sitä varten koulu antaa tilat. Vähemmistökirkon ongelmat ovat siinä suhteessa paljon suuremmat, kun oppilaita on koulua kohti vain muutamia. Joillakin alueilla, kuten mm. Kroatiassa on toistaiseksi päädytty siihen, että kirkko antaa uskonnonopetusta omissa tiloissaan ja omien mahdollisuuksiensa mukaan.

    Suuri askel on myös kirkolla aikaisemmin olleiden koulujen palauttaminen.

    Unkarin kirkko on saanut takaisin jo joitakin siltä otettuja kouluja, mm. Kirkon lukio Budapestissä on saanut aloittaa opetustoimen. Nyt eri puolilla maata on saatu useita kouluja takaisin. Se vaatii myös valtavia taloudellisia ponnistuksia peruskorjausten yhteydessä. Kirkolla onkin suuria vaikeuksia löytää varoja näiden uusien kiinteistöjen korjauksiin sekä ylläpitämiseen. Koulutoimen perustaminen vaatii suunnattomia investointeja, pätevän opettajavoiman kiinnittämistä kirkon kouluihin. Ensi askeleet ovat olleet hyviä, mutta nyt jo tunnustetaan, että se on asettanut kirkon toiminnan kestokyvyn äärirajoille.

    Myös Slovakiassa kirkko on saanut takaisin entisiä oppilaitoksia. Maassa on nyt useita kirkollisia lukioita. Sen myötä toivotaan tulevaisuudessa saataan maahan luterilaisittain koulutettuja johtajia ja kulttuurielämän edustajia. On muistettava, että Slovakiassa monet historian merkkihenkilöt eri tieteenaloilla olivat valmistuneet luterilaisista kouluista.

    2/ Kirkon sosiaaliseen palveluun, diakoniaan, tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Kirkkojen diakonia-ohjelmat käsittävät lastenkotien perustamisen, vammaishuollon ja vanhusten huollon järjestämisen. Investoinnit ja henkilökunnan kouluttaminen tulevat vaatimaan kirkoilta suuria ponnistuksia. Useimmilla kirkoilla ei ole minkäänlaisia taloudellisia valmiuksia ottaa vastaan näitä haasteita.

    3/ Kirjallisuusprojektit ovat kirkoille elintärkeitä tässä uudessa vaiheessa. Kirkoilla oli eriasteisia painorajoituksia, esimerkiksi Romaniassa valitsi täydellinen sensuuri, jolloin ei saanut julkaista mitään hengellistä kirjallisuutta. Joissakin toisissa maissa saatiin painaa vain tärkeimpiä liturgisia kirjoja; Raamattuja ja laulukirjoja. Useimmilta kirkoilta puuttuivat varat ja tekniset valmiudet kirjallisuuden tuotantoon. Pelko "laittomuuksien" julkaisemisesta asetti myös omat rajansa.

    Tänään ollaan uudessa tilanteessa. Demokratian hengessä on suotu myös painovapaus. Pelkään, että useimmissa kirkoissa ei olla valmistauduttu tähän uuteen vaiheeseen ja suurimpana esteenä saattaa olla näyn puute. Monessa kirkossa vallitsee vielä vanha ajattelu "emme me osaa, emme me voi, ei ole rahaa, kuka näkee vaivan".

    Joissakin kirkoissa on käyty heti toimeen uuden ajan suomissa puitteissa. Slovakiassa alettiin heti joka viikko julkaista kirkon lehteä ja nyt niitä on useita eri ikäryhmille. Unkarissa on käynnistynyt aktiivinen kirjallisuusprojekti. Entisen Jugoslavian alueella toimivissa kirkoissa ei olla vielä herätty näkemään hengellisen kirjallisuuden merkitystä.

    4/ Lähetystyöntekijöiden käyttö eri kirkoissa on se mikä meitä lähetysjärjestönä kiinnostaa. Pitkään vain Kroatiassa oli mahdollista toimia ulkolaisena lähettinä. Siihen tarjosi oivallisen mahdollisuuden teologisen tiedekunnan avaaminen Zagrebissa vuonna 1976. Sen yhteydessä opiskelijana, työntekijänä ja lähettinä sai osallistua kirkon toimimintaan sen kaikissa muodoissa. Vuonna 1984 avautui uusi ovi suoraan seurakuntatyöhön Osijekin kaupungissa. Sittemmin lähettien työpanos on laajentunut Vrbasiin, Vinkovciin, Slavonski Brodiin ja aivan viime viikkoina Kutinaan. Sanansaattajilla on useita lähettejä Kroatian kirkon työyhteydessä eri seurakunnissa. Unkarin kirkko on valmis ottamaan henkilöapua eri tehtäviin, erityisesti eteläisen hiippakunnan alueelle. Siellä onkin toiminut erityisesti Saksasta muutamia teologeja ja tutkimustyössä hollantilainen tohtori.

    Slovakiassa on vuoden 1990 jälkeen ollut mahdollista lähettien vastaanottaminen. Sitä pidetään enemmän kirkkojen välisenä yhteistyönä. Suomesta on yksi lähetti Slvoakian kirkossa. Hän toimii kirkon keskustoimistossa nuorisotyön vetäjänä. Erityisesti Slovakian kirkossa puhaltavat nyt uudet tuulet. Koko kirkko elää suuressa murrosprosessissa. Sen kaikissa elimissä suoritetaan suuria organisatorisia muutoksia. Ylimenokaudeksi valittiin iäkäs ja kokenut pappi piispaksi hoitamaan vaikeaa vaihetta. Mutta nyt kirkolla on nuori ja oppinut sekä kansainvälisesti kokenut piispa Julius Filo. Eri erityisalueilla kirkolla on jo omat uudet komiteat suunnittelemassa erityistyömuotoja. Niihin kuuluu myös mediatyö video- ja radio-osastoineen.

    Maallikoiden käyttö tulee aivan erityisellä tavalla esille kirkon erityistyömuotojen kehittämisessä. Heille organisoidaan kursseja paremman valmiuden saamiseksi seurakunnan tarjoamiin tehtäviin.

    Teknisellä alueella heillä on suuret valmiudet, sillä aikaisemman hallituksen aikana uskonnollisesti aktiivisilta nuorilta evättiin humanistiset alat, joten he joutuivat lukemaan teknisiä aloja ja niinpä kirkolla on nyt suuri joukko eri alojen asiantuntijoita, joita se voi käyttää kehittäessään informointiin liittyviä työmuotoja. Kirkolta puuttuu teknisiä välineitä, materiaalia painatustyöhön ja varoja julkaisutoimintaan. Erityisen suurta painoa Slovakiassa pannaan teologiseen koulutukseen. Tohtoriopintoja tuetaan ja suositaan, sillä kirkko tarvitsee kipeästi korkeasti koulutettuja teologeja.

    5/ Radiotyö on päässyt käyntiin jokaisessa maassa vaihtelevalla menestyksellä. Sitä käsittelen viimeisenä erillisenä asiana maakohtaisesti.

    MITÄ ON TEHTÄVISSÄ

      Sisarkirkkojen lähetysjärjestöjen ja evankelioimistyötä tekevien järjestöjen tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavia seikkoja.

      1) Tulee solmia yhteyksiä Itä-Euroopan vähemmistökirkkojen kanssa. Saadakseen paremman kuvan kirkosta on tutustuttava tilanteeseen ja haasteisiin kolmella tasolla; kirkon johto, seurakunnat ja seurakuntalaiset.

      2) Tulee kuunnella "kenttää" ja ottaa huomioon kunkin maan eritysasema, tarpeet ja mahdollisuudet.

      3) Tulee ajatella uudenlaista strategiaa, ehkä ei niinkään paljon perinteistä lähettien lähettämistä kuin eri alojen asiantuntijoita auttamaan kirkon erityistehtävissä.

      4) Tulee entistä enemmän varustaa seurakuntia teknisesti eri laittein ( tekstinkäsittelylaitteita julkaisutoimen edistämiseksi, kopiokoneita, painopaperia ja värimateriaalia) Monet kirkot tarvitsevat pyhäkoulumateriaalia, jota he voisivat itse tuottaa.

      5) Tulee keskittyä erityisesti luterilaisen identiteetin vahvistamiseen vähemmistö/sisarkirkoissa. Lähetysnäyn puuttuminen kirkolta ei saisi houkutella luterilaiselta pohjalta toimivia järjestöjä keskittymään "vapaille markkinoille" yhteistyöhön vapaitten suuntien kanssa. Luterilaiset sisarkirkot tarvitsevat aimo annoksen lähetys/evankelioimisnäkyä.

    PUOLA

      Puolan evankelisella kirkolla on 80 000 jäsentä 121 seurakunnassa. Pastoreita on vuoden 1995 tilaston mukaan 115. Kirkkoa johtaa piispa Jan Szarek,

      Puolassa on viisi protestanttista kirkkokuntaa, joiden yhteinen jäsenmäärä on n 130 000 henkeä. Ekumeeniseen neuvostoon kuuluu vain 2% Puolan väestöstä, kun katoliseen kirkkoon kuuluu 95% kansasta tilastojen mukaan.

      Puolan evankelisen kirkon radiotyötä tehdään pääasiassa maan eteläosassa Bielsko Bialan kaupungissa, jossa kirkolla on oma studio. Se sijaitsee kirkon keskuksessa, joka kantaa nimeä AUGUSTANA. Radiotyötä hoitaa Jurek Sikora ja koko mediatyöstä vastaa Augustanan johtaja Ewa Sum vastaa koko keskuksen toiminnasta. Siellä painetaan myös kirkon julkaisut ja kirjat. Kirkolla on myös vahva musiikkitoiminta. Kasetteja tuotetaan runsaasti Etelä-Puolassa olevissa studioissa.

      Radiotyö on järjestetty hyvin kirkossa. Kalenterin antamien tietojen mukaan radio- ja televisiotyöstä vastaa pastori Jan Gross.

      Puolan kirkosta saadun tiedotteen mukaan maassa toimi 1995 jopa 150 radioasemaa. Niistä 18 nauttii ns. yleisen radion asemaa. Muutamat kaupallisista asemista ovat kristillismielisiä. Ykköskanavalla on myös kristillistä ohjelmaa. Myös kanava viisi ns. RADIO BIS lähettää hengellistä ohjelmaa, kuten jumalanpalveluksia, uutisia, ajankohtaisohjelmaa, raamattuopetusta, keskusteluja ja kirjallisuuskatsauksia. Asemaa kuuntelee noin miljoona ihmistä.

      Evankelisen kirkon ohjelmat tehdään Augustanan studiossa Bielsko-Bialassa.

      - Kirkon synodilla on mediaosasto, joka tekee radio ja TV työtä.
      - 4 ohjelmaa /kk valtion radiolle
      - Bielsko Bialan ohjelmat tehdään suorina lähetyksinä (5 min)
      - Ekumeenisia yhteyksiä tulee vaalia. Vältetään konfliktia katolisen kirkon kanssa.
      - Työssä käytetään enemmän videota kuin radiota. - Kirkolla on säännöllisiä radio-ohjelmia (suhteessa kirkkokunnan kokoon. 10x8 min ja 8x5 min hartausohjelma ULA:lla). - Luterilaiset papit tekevät myös TWR:n raamatuntutkimussarjaa.
      - Missionäärinen aspekti kirkon työssä oli kielletty 50 vuotta, mutta nyt voidaan tehdä sosiaalista työtä Valkovenäjällä ja muualla.

      Kaikilla ekumeeniseen neuvostoon kuuluvilla protestanttisilla ryhmillä on hengellistä ohjelmaa yleiskanavalla radiossa. Vähemmistökirkkoihin kuuluvilla on 5-6 ohjelmaa viikossa RADIO BISSin kautta. Vuoden 1989 valtiollisen muutoksen myytä monet uskonnolliset yhteisöt ovat perustaneet omia radio-osastojaan ja tuottavat omia ohjelmiaan. Roomalaiskatolisella kirkolla on suurin ohjelma-aika.

      Puolan 80 uskonnollisesta yhteisöstä useilla on säännöllisiä radio-ohjelmia valtakunnallisessa radiossa. Olisi aiheellista selvittää kristillisten paikallisasemien määrä, ohjelmien määrä sekä tavoittavuus.

    SLEESIA (Tsekinmaa)

      Sleesian evankelinen kirkko Tsekin tasavallassa Kirkkoa johtaa piispa Vladislav Voljny

      Kirkon radiotyön keskus Tranovicen seurakunnassa. Evankelisen kirkon radiotoimiston työstä vastaa diakoni Emil Kroczek.

      Tsekin tasavallassa toimivaan kahteen hiippakuntaan kuuluu 40 prosenttia uskonnottomaan ryhmään. Kirkkoon kuuluu tällä hetkellä 50 000 jäsentä ja jakautuneeseen luterilaiseen vanhan piispan Vilem Stonavskin johtamaan vähemmistöön kuuluu noin 9000 jäsentä. Koko Tsekinmaan kansasta (10,5 miljoonaa) Noin 40 prosenttia kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon ja vain 2,5 prosenttia kuuluu eri protestanttisiin tunnustuskuntiin.

      Evankelisessa kirkossa on kaksi rovastikuntaa ja 20 seurakuntaa sekä 38 saarnapistettä. Kirkossa palvelee 31 pastoria. Piispan apuna toimii kuraattori Gustav Hlaviczka. Kirkossa käytetään kahta kieltä, tsekkiä ja puolaa. Sleesian kirkko on syvällisen herätyksen läpitunkema ja sitä leimaa selkeä pietistinen toiminta. Kirkon toiminta-alue on pieni, vain noin 100 km pitkä ja noin 30 km leveä kaistale Olsa-joen varrella Puolan ja Slovakian rajojen tuntumassa.

      Sleesian alueella radiotyötä tekee organisoitu ryhmä kirkossa. Mediatyöstä vastaa Emil Kroczek. Hän on kirkon mediatyön diakoni. Emil on myös TWR hallituksen jäsen Tsekinmaalla ja Bratislavassa toimivan viestintäkeskuksen johtokunnan jäsen.

      Sleesian radiotyössä tehdään ohjelmia kahdella kielellä, tsekiksi ja puolaksi.

      - Sleesiassa 3 miljoonaa kuulijaa, ohjelma-aika on ilmainen.
      - Päivässä 3-minuuttinen , ohjelma Ekumenian aika, kerran viikossa ohjelma Sanan tie.
      - Ohjelma-aika on ilmainen. Puolankielinen ohjelma 15 min/ pv. 1 kertaa /kk 15 min
      - Ohjelmat koostuvat sanan selittämisestä ja musiikista.
      - Prahasta yleisradiossa on joka sunnuntai ekumeenisen neuvoston tekemä jumalanpalvelus.
      - Luterilaisilla on 2 jumalanpalvelusta vuodessa ja uusi 60 min ohjelma.
      - Ohjelmat tehdään valtion radiotekniikalla ja miehistöllä.
      - Vuodessa 8 TV jumalanpalvelusta ja lisäksi suurina juhlapyhinä.
      - Radio Vapaa Eurooppa lähettää 50 min sunnuntai-iltapäivisin ja radiojumalanpalvelus.
      - Kirkon ohjelmat tehdään Tranovicessa (3-4/vuosi ekumeninen ja luterilainen). Mukana on 16 eri tunnustuskuntaa.
      - Haaveena on Sleesiaan oma yksityinen kristillinen radioasema, sillä Sleesiassa asuu 50% kaikista Tshekinmaan kristityistä.

    SLOVAKIA

      Slovakian evankelinen kirkkoa johtaa piispa tri Julius Filo

      Massmediakeskusta johtaa toistaiseksi Viola Fronkova

      Evankelinen kirkko Slovakiassa on ollut toiminnassa uskonpuhdistuksesta saakka. Nykyisin sillä on 329 000 jäsentä ja 327 seurakuntaa, joissa palvelee 257 pastoria.

      Evankelisella kirkolla on myös teologinen tiedekunta Comenius-yliopiston yhteydessä. Sanansaattajien lähetti Hilveliisa Ukkonen toimii kirkon nuorisotyössä.

      Reformoituun kirkkoon kuuluu 84 000 jäsentä. Seurakuntia on sillä 304. Niistä 28 on slavakinkielisiä. Heitä palvelee 128 pastoria ja 18 apupappia. Reformoitua kirkkoa johtaa piispa Dr Eugen Miko.

      Evankelisen kirkon yhteydessä toimii vuonna 1993 perustettu Viestintäkeskus, joka tuottaa ohjelmia Slovakian paikallisradioihin. Se käyttää myös satelliittitekniikkaa toiminnassaan. Työtä johtaa Viola Fronkova. Työtä tukee Lutheran Hour-järjestö, ja SANSA.

      Ohjelmayksiköt ovat 15 min ja 3 min lyhytohjelmia, luonteeltaan evankelioiva.

      - Nuoriso-ohjelmia on tehty 10 kpl, ja nuoret ovat olleet niissä mukana.
      - Hyvistä käsikirjoituksista on suuri puute.
      - Viola Fronkova harkitsee oman studion rakentamista ja radioasemaa.
      - Hän on Saamassa kaksi radioasemaa käyttöön Norjasta
      - Yhteistyö TWR kanssa hyvä; käytetään heidän studiotaan äänittämiseen.

      Jälkihoitotyössä on tärkeätä:
      Kirjallisuuden kääntäminen, painatus, levitys
      Kirjekurssit (20 opintokurssia), jossa on 600 kurssilaista

    UNKARI

      Evankelinen kirkko Unkarissa, Piispa Dr Bela Harmati (Eteläinen hiippakunta)
      Piispa Imre Szebik (Pohjoinen hiippakunta).

      Unkarin kirkon lähetyspastorina toimii pastori Péter G‡ncs.
      Lähetyskeskus valmistui marraskuussa ja vihittiin käyttöön joulukuussa 1997.
      Sen osoite: Petthyany Ilona 38-40, H-1164 BUDAPEST-Cinkota

      Unkarin evankeliseen kirkkoon kuuluu 430 000 jäsentä. Sillä on 308 emäseurakuntaa ja 125 sivuseurakuntaa. Niissä palvelee 306 pastoria.
      Unkarissa toimii myös voimakas reformoitu kirkko, johon kuuluu 2 miljoonaa jäsentä. Kirkkoa johtaa piispa. Johtava piispa on Dr Lorant Hegedus.

      Unkariin on tehty Monte Carlosta jo yli 30 vuotta radio-ohjelmia. Työn aloitti pastori Lazlo Terray Norjasta ja jatkoi Dr Georg Posfay Genevestä. Kun valtiolliset olot Unkarissa muuttuivat, koko työ siirrettiin maahan sisään ja perustettiin Unkarin luterilainen radiolähetys. Työn johtoon valittiin pastori Peter Gancs. Kirkolla oli vuoden 1996 alusta käytössä Nagytarzsan seurakuntatalon kellarissa pieni studio, jossa valmistetaan kaksi viikottaista ohjelmaa. Nyt kirkolla on oma lähetyskeskus ja studiotilat Budapest Cinkotan kaupungiosassa.

      Ohjelmat radioitiin vuoteen 1997 Monacosta. Mutta syksyn aikana 1997 radiointi siirtyi kokonaan tapahtuvaksi paikallisradion kautta Dunaujvarosin kaupungissa ja Kecskemetisssä sekä useassa muussa kaupungissa. Verkosto on laajenemassa voimakkaasti. Nyt on käytössä 10 paikallisasemaa.

    KROATIA

      Evankelinen kirkko Kroatiassa, Legradin senioraatti
      Sen johtaja on senior Marijan Sporcic.

      Evankelinen kirkko on toiminut Kroatiassa jo uskonpuhdistuksen ajoista alkaen, mutta se on kärsinyt vuosisatojen aikana paljon. Nyt sillä on 12 seurakuntaa. Sanansaattajat on ollut aktiivinen Kroatiassa vuodesta 1975. Parhaimmillaan lähettejä oli jopa seitsemän, mutta vuodesta 1991 alkaen lähettien määrä vakiinnutettiin neljään, mutta nostettiin vuonna 1997 kuuteen.

      Radiolähetystyötä on tehty jo 30 vuotta Monte Carlosta käsin ja sittemmin Tiranasta keskipitkillä aalloilla. Muutamat evankeliset seurakunnat tekevät radiotyötä. Kutinassa ja Slavonski Brodissa on omat studiotilat. Lähettimme vastaavat radiotyöstä omilla alueillaan. Ohjelmia lähetetään viideltä paikallisasemalta ja kuuluvuus on muutamia satoja kilometrejä.

    JUGOSLAVIA / VOJVODINA

      Evankelinen kirkko Piispa Jan Valent
      Kirkon slovakiankielinen radiotyö on toiminut jo muutaman vuoden ajan ja ohjelmat lähetetään maakunnan radioasemalta Novi Sadista. Nykyisin kirkkoherrat Jan Vinkovic ja Jan Ciscka vastaavat työstä.

      Luterilaiset slovakit tulivat Vojvodinaan 1700-luvun lopulla. Heidän kirkossaan on nyt noin 50 000 jäsentä. Seurakuntia on 27. Kirkon työ on selkeästi jäsentynyt.
      Saman kirkon sisällä epämääräisessä suhteessa toimii unkarilainen rovastikunta (seniorat), jossa on jäseniä 10 seurakunnan alueella noin 5000. Sen johtaja on senior Arpad Dolinsky, joka vastaa myös unkarinkielisestä radiotyöstä.

      Reformoitu unkarinkielinen kirkko Jugoslaviassa, jäseniä 22 400.

      Evankelisella slovakiankielisellä kirkolla on radiotyötä Novi Sadin alueradiossa. Viikottainen ohjelma sunnuntaiaamuisin lähetetään parhaaseen kuunteluaikaan. Tutkimuksen mukaan se on myös kuunnelluin ohjelma.

      Unkarilaisen senioraatin senior Arpad Dolinsky tekee viikottain 15 minuutin ohjelman, joka radioidaan uskonnollisen blokin yhteydessä tiistaisin klo 19.00. Ohjelmien nauhoittaminen tapahtui studiossa. Sanansaattajat lahjoitti teknisiä välineitä ohjelmien tuottamiseen. Joka viides viikko senioraatilla on ohjelma Novi Sadin radioasemalla, jolloin ohjelman puheosuus äänitetään Kulpinin pienellä reportterinauhurilla.

    ROMANIA

      Romaniassa on useita kansallisia evankelisia kirkkoja.
      Reformoitu kirkko Romaniassa, jäseniä 800 000
      Evankelinen kirkko Romaniassa, jäseniä 24 000, 280 srk
      Evankelisluterilainen kirkko (unkarilainen), jäseniä 28 000, 37 seurakuntaa.

      Evagelische Kirche A.B. Romanien (Biserica Evanghelica C.A. din Romania)
      Tällä kirkolla on 22 000 jäsentä ja 270 seurakuntaa, joita palvelee 40 pastoria.
      Piispa prof D.Dr. Christoph Klein, Asianajaja Hans-Gerald Binder

      Synodal-presbyteriale Evangelische Kirche A.B. in Romanien
      (Biserica Evanghelica sinodo Presbiteriala de Confessio Augustana din Romania)
      Tällä kirkolla on 28 000 jäsentä, 37 seurakuntaa, joissa palvelee 30 pastoria
      Kirkkoa johtaa piispa Arpad Mozes

      Reformoidulla kirkolla on kaksi synodia; Läntinen ja Seibenburgerin synodi

      Westlicher Kirchendistrikt (Kiralyhagomelleki Egyhazkerylet)
      260 seurakuntaa, 224 pastoria. Piispa Lazslo Tökes johtaa tätä kirkkoa. Siebenburgischer Kirchendistrikt ( Erdely Egyhazkerylet)
      486 seurakuntaa, 421 pastoria. Piispa Dr. Kalman Csiha johtaa tätä kirkkoa.

      Romaniassa unkarinkieliset ovat moninkertainen vähemmistö. Romanian luterilaisen kirkon piispa Arpad Mozes sanoo, että vähemmistötilanteessa äidinkielen säilyttäminen merkitsee myös uskon säilymistä. Pääosin unkariksi toimiva luterilainen kirkko on aloittanut työn myös slovakiaksi, sillä kirkko haluaa tukea kaikkien luterilaisten oikeutta äidinkieleen. Kirkko on myös ottanut hoitaakseen saksankielisten luterilaisten tarpeita. Romanian 23 miljoonasta asukkaasta pääosa on ortodokseja. Romanian kaksimiljoonaisesta unkarilaisvähemmistöstä luterilaiseen kirkkoon kuuluu n. 30 000 henkeä, mutta Transilvaniassa kirkon jäsenmäärä on kasvussa.

      Romanian luterilaisen kirkon tämänhetkinen haaste on rakentaa täysin uusi kirkkorakennus lähelle Brasovin kaupunkia Sepsiszentgyörgyn. Uutta kirkkoa ollaan nyt rakentamassa ensimmäisen kerran vuoden 1905 jälkeen. Kirkon vihkimistä aiotaan viettää vuoden kuluttua kesällä.

      Unkarinkielinen luterilainen kirkko on kyennyt (sisarkirkkojen ja Luterilaisen maailmanliiton tuella) viime aikoina myös kunnostamaan kirkollisia rakennuksia ja seurakuntakeskuksia.

      Kolme vuotta sitten Romanian kouluissa aloitettiin pakollinen uskonnonopetus. Kullakin paikkakunnalla suurin kirkko huolehtii opetuksesta. Kaikissa kouluissa opetusta saa antaa myös oppilaiden omalla äidinkielellä. Tällä hetkellä Romaniassa pystyy opiskelemaan unkariksi peruskoulusta yliopistoon.

      Luterilainen kirkko on perustamassa omaa 9-luokkaista koulua. Kirkon papisto on nuorentunut. Nyt kirkolla on 40 pappia ja kaksi vähäisemmän koulutuksen saanutta leviittaa. Teologian opinnot kiinnostavat monia nuoria.

      Piispa Arpad Mozesin mukaa luterilaisella vähemmistökirkolla on hyvät suhteet roomalaiskatoliseen, reformoituun ja uniaattikirkkoon, mutta ortodoksisen enemmistökirkon kanssa muitten kirkkojen edustajien ajattelutavat eivät aina ole samansuuntaiset. Valmisteilla oleva uusi uskontolaki on aiheuttanut kirkkojen välisiä keskusteluja. Ortodoksit tukevat lakiehdotusta, että maassa ei olisi kirkollista kouluja. Pienempien kirkkojen edustajat puolestaan katsovat, että kirkollinen koulu takaa kielen ja oman uskon säilymisen.

      Ennen Romanian vallankumousta maassa oli 93 000 saksalaista luterilaista, mutta nyt heitä on enää vain 20 000. Piispa Arpad Mozesin mukaan pako Romaniasta Saksaan on kuitenkin jo päättynyt. Hallitus on luvannut palauttaa takaisin Saksasta tuleville mahdollisille paluumuuttajille heidän omaisuutensa. (KT 18.6.1997 mm)

      Romanian unkarilaiset tekevät omaa radiotyötä. He ovat kuunnelleet ohjelmia vuosikymmenet, mutta ovat nyt aktiivisesti mukana ohjelmien tuottamisessa sekä jälkihoidon järjestelemisessä. Kirkkoherra Levanta kopio kasetteja ja toimittaa niitä yksityisille ihmisille sekä laitoksissa oleville vanhuksille. Tätä työtä tehdään pääasiassa Unkarin kirkon radiotyön yhteydessä. Unkarin luterilaisen kirkon lähetyspastori Peter Gancs on vieraillut useita kertoja Romaniassa ja myös vastavierailuja tehdään. Ryhmä romanialaisia on osallistunut useampana vuotena lähetyksen kesäpäiville Unkarissa. Yhteydet ovat toimivat. Romanian slovakkeihin pidetään yhteyttä Bratislavan Massamediakeskuksesta käsin, mutta järjestäytyneestä radiotyön tukemisesta ei voida vielä puhua.

    SLOVENIA

      Evankelinen kirkko Sloveniassa. Kirkkoa johtaa senior Geza Ernisa

      Slovenian Evankelisella kirkolla on 17 000 jäsentä ja noin 20 seurakuntaa pääasiassa Unkarin ja Itävallan rajan tuntumassa sekä pääkaupungissa Ljubljanassa.
      Seurakunnat tekevät radiotyötä satunnaisesti ja noin kuuden viikon välein radiossa lähetetään hartausohjelma.
      Papisto on osittain avointa työlle, mutta näyn levittäminen olisi tarpeen. Teknisesti mahdollisuuksia olisi useallakin asemalla.