STI Missiologian luento 17.3.98 / Pekka Huhtinen

Miten kohtaan toisin uskovan?


1. Johdanto

    Annetun teeman käsittelyssä on lähdettävä liikkeelle ajankohtaisesta uskontojen kohtaamisen perusproblematiikasta. Ohittamaton ja keskeisin asia on pelastuskysymys, soteriologia. Lähestymiskulmamme annettuun teemaan on missiologinen eli tarkastelemme asiaa lähetystyön ja missionaarisen kohtaamisen ja Kristus-todistuksen näkökulmasta. Tällöin on selvitettävä, mitä tarkoitetaan (muoti)käsitteellä dialogi? Miten tulisi määritellä lähetystyön ja dialogin välinen suhde? Kuuluuko dialogi lähetystyön ja evankelioimisen yhteyteen?

    Missiologiassa ja uskontoteologiassa puhutaan usein uskontojen kohtaamisesta, mutta on syytä korostaa, että uskontojen kohtaamisessa on aina kyse ihmisten kohtaamisesta. Uskonnot eivät käy dialogia keskenään, vaan ihmiset -eri uskontojen edustajina.

    Mitä tarkoitamme uskolla, uskomisella? Miten voimme vetää linjaa oikean ja väärän uskon välille? Onko maailman uskontomarketissa kyse vain uskontojen paremmuusjärjestyksestä?

2. Aiheen rajaus

    Mitä tarkoitamme "toisin uskovalla"?

    * "Toisin uskovia" löytyy oman kirkkomme sisältä, saman kirkollisen tunnustuksen piirissä, ja laajemmin kristikunnan sisällä eri tunnustusryhmien piirissä. Tarkastelun kriteerinä tällöin kolminaisuusoppi ja kirkon yleiset tuntomerkit.

    * Aiheemme käsittelyssä keskitymme ennen muuta siihen, miten kohtaamme toisin uskovan, joka 1) ei perinteisesti lukeudu kristillisen kirkon piiriin (perinteiset ei-kristilliset maailmanuskonnot, pakanat) tai 2) on lähtenyt, syystä tai toisesta, kristillisen kirkon ulkopuolelle (kristinuskosta totaalisesti vieraantuneet, kirkkoonsa pettyneet, uususkontojen edustajat tai moni-ilmeisen New Age -liikkeen kannattajat jne.)

3. Kohtaamme aina ihmisen, emme uskontoa

    Käsite "uskontojen välinen dialogi" on sinänsä epämääräinen, vaikka asian voi hyvällä tahdolla ymmärtää. Missionaariseltä kannalta olennaisen tärkeää on nimenomaan inhimillinen kohtaaminen. Organisoitu, institutionaalinen kohtaamismalli, joka jää usein teoreettiseksi, ei koskaan voi korvata edellä mainittua yksilökohtaamisen mallia.

    Ihmisten kohtaamisessa pätevät aina samat kristillisen rakkauden periaatteet, olipa kyseessä keskustelu metrossa, lähiössä tai ns. perinteisellä lähetyskentällä. Siksi on väärin ajatella, että lähetystyöntekijöiksi tultaisiin vasta pitkän matkustelun jälkeen.

    Toisen ihmisen kohtaamisessa on hyvä kysyä itseltään, mihin pyrin, jos ylipäätänsä johonkin pyrin kohtaamisessani? Mitkä ovat vaikuttimeni, motiivini? Mitkä ovat rajani?

4. "Mitä sinulle kuuluu?"

    Jokapäiväisen kanssakäymisen perusmalli sopii pohjimmiltaan myös missionaariseen kohtaamiseen. Kristus itse viitoitti meille mallin. Hänelle julistustilanteet syntyivät ikäänkuin itsestään, ilman suurisuuntaisia ennakkovalmisteluja. Miksi näin? Toisaalta Jeesukselle mikään inhimillinen ei ollut vierasta, mutta toisaalta hänellä oli aina totuudellinen ja rakkaudellinen, sekä samalla soteriologinen lähestymistapa ihmiseen, riippumatta siitä, kenestä oli kyse. "Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." (Mt.9:1-2)

    Missiologian piirissä on paljon keskusteltu dialogin käytöstä ja sisällöstä kristillisessä lähetystyössä. Dialogimenetelmä on nostettu jopa keskeiseksi metodiksi. Jotkut ovat korostaneet sitä, ettei dialogissa saa pyrkiä käännyttämiseen, vaan että olisi peräti "unohdettava" omat lähtökohtansa ja oma vakaumuksensa. Näin ymmärrettynä dialogista tehtiin lähinnä mitäänsanomatonta jutustelua ja jupinaa, ilman todistuksellista ja missionaarista tavoitetta. Tänä päivänä esiintyy kuitenkin positiivisempi dialogimalli. Nyt korostetaan sitä, että kristittyinä meidän tulee olla avoimesti ja peittelemättömästi sitä, mitä olemme, jolloin todistus Kristuksesta on luonnollinen osa kohtaamisessa.

    Dialogiin liittyen on eri vivahteita ja historiallisia trendejä koottu Boschin kirjassa ss. 483-489 lukuun "Dialogue and Mission" (David J. Bosch, Transforming Mission, New York 1991)

5. Ongelmana pelastuskysymys

    Kristillisen lähetystyön liikkeellelähtö tapahtui vain yhdestä syystä: Pelastuksen evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta tuli julistaa koko maailmalle. Tähän oli Kristuksen antama käsky ja valtuutus (Mt. 28:18-20; Mk. 16:15-16; Lk. 24:46-49). Apostolit pitäytyivät tähän julistuksessaan niin juutalaisten kuin pakanain edessä (Apt. 4:12). Ilman tätä perustaa lähetystyö menettää olemuksensa. Ja ilman tätä perustaa dialogi menettää missionaarisen luonteensa. Tämä on todettu jopa eräissä KMN:n lähetystyötä koskevissa asiakirjoissakin: "We boldly confess Christ alone as Saviour and Lord" (Nairobin lähetyskonferenssi 1975). - Valitettavasti KMN on käytännössä kuitenkin osoittautunut varsin leväperäiseksi tulkitessaan soteriologiaansa. Uudeksi armonvälineeksi on noussut Kristuksen universaali läsnäolo ennen ja ilman julistettua evankeliumia, ts. ilman lähetystyötä.

    Toimittaessa lähetystyöntekijöinä vieraiden uskontojen vaikutuspiirissä lähetystyöntekijän oma uskonperustus ja pelastuskäsitys (soteriologia) testataan. Varsinkin korkeakulttuurien maissa toimiessaan, lähetystyöntekijä joutuu perustelemaan olemassaolonsa oikeutuksen. Hänellä ei ole tuotavana tällaisiin maihin tietotaitoa ja valistusta, vaan hänellä on tuomisinaan "vain evankeliumi". -Vrt. ero suomalaisen lähetyksen alkuaikoihin nähden Afrikassa.

    Suomen tilanne tänään on luku sinänsä, mutta sama missiologia pätee pohjimmiltaan myös täällä. Onhan täällä kohdattavissa koko uskontojen kirjo lukemattomine variaatioineen. Esim. pakolaisten vastaanottokeskuksesta eräässä seurakunnassa, jossa oli peitetty risti hupulla -pakkosyötön välttämiseksi!!!

6. Mihin kristitty pyrkii toisen ihmisen kohtaamisessa?

    Lähetystyön syvin olemus on pelastuksen evankeliumin julistaminen Jeesuksesta Kristuksesta kaikille kansoille. Instrumentteina ovat ihmiset, samoinkuin työn kohteenakin. Mutta työ itsessään on Jumalan. Työn varsinaisena motiivina voi olla vain rakkauden huoli evankeliumin eteenpäin menemisestä ja ihmisten pelastumisesta. Lähetystyö tähtää muutokseen ihmisen sydämessä. Tapaus Sakkeus on yksi esimerkki tästä (Lk. 19:1-10). Alkuseurakunnan elämästä ja kirkon lähetystyön historiasta löydämme näitä esimerkkejä lisää. - Oikein ymmärrettynä lähetystyö on käännytystyötä, jos ymmärrämme käännyttäjäksi itse Jumalan ja hänen sanansa. Ihmisestä itsestään ei ole toisen käännyttäjäksi uskoon. Lähetystyö ei ole toisen ihmisen inhimillistä taivuttelua. Hengellisessä työssä ihmisten kohtaamisessa on aina kyse saadun siunauksen ja lahjan jakamisesta.

7. Raamatullisia esimerkkejä kohtaamisesta ja dialogista

    # Kultainen vasikka (2.Moos.32)
    # Luvatun maan valloitus, synkretismin torjuminen (5.Moos. 12:29- 32; 13:1-5).

    # Elian "dialogimalli" (1.Kun. 18:21-39).
    # Jeesus ja aikansa juutalaiset dialogissa (ks. eri evankeliumikirjat).
    # Paavali Ateenassa (Apt. 17)
    # Valheveljet Galatiassa (Gal. 2:4-5)
    # Apostolien todistus henkensä kaupalla (Apt. 4:12)

Lopuksi: Apuneuvoja toisen ihmisen missionaariseen kohtaamiseen

    1. Pidä huoli, että oma uskonperustuksesi on Kristus -kalliolla
    2. Kohtaa rukoillen. Jokainen päivä on mielenkiintoinen kirjoittamaton sivu niin toisen elämäkerrassa kuin omaelämäkerrassammekin.
    Aamurukoukseksi: "Lähetä minut Herra!"
    Ks. myös 2.Tim. 1:7-10
    3. Kuuntele ja kartoita, missä lähimmäisesi seilaa elämänmerellään.
    Emme voi opastaa oikealle tielle, ellemme ensin tiedä, missä ollaan ("eksyksissä, mutta itsekään en tiedä, missä...). - On olemassa oikea, evankelioiva ja missionaarinen dialogimalli.
    4. Emme kohtaa toivottomia tapauksia, vaan toivottomia ihmisiä.
    Näiden erottaminen toisistaan auttaa toivorikkaaseen kohtaamiseen. Emme tarjoa omaa elämänmalliamme, vaan Kristusta. - Tämän ymmärtämistä auttaa kertomus autettavan ja auttajan kohtaamisesta "itsemurhasillalla". Auttaja riensi apuun nähdessään lähimmäisensä aikeissa tehdä epätoivoisen teon. Tarjotessaan toivoa, autettava kysyi auttajansa toivon perustaa.
    Seurauksena tästä oli se, että molemmat päätyivät samaan epätoivoon.
    5. Kohtaamme aina lunastetun ihmisen, tiesipä hän sitä tai ei.
    Uhri on kaikkien puolesta annettu. "Se on täytetty."
    6. Siemenellä on itämisaikansa.
    Kylvetään saamisen toivossa. Japaniin lähetystyömme alkuvaiheessa saamamme Kristus-keskeinen neuvo: "Älkää väsykö uskossa kutsumasta ihmisiä Jeesuksen luokse."
    -Jos joku suuttuu meille tarjotessamme evankeliumia, ei hän suutukaan meille, vaan kyseessä on henkivaltojen taistelu. Ei ole tarpeen loukkaantua! (esim. metrosta, jossa tarjosin hengellistä luettavaa vierustoverilleni)
    7. Työ on Jumalan. Olemme välikappaleita, savea savenvalajan käsissä. Jumala tahtoo, "että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jmalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus". (1.Tim. 2:4-5).

OLEMME KUNINKAAN LÄHETTILÄITÄ!