STI:n Kevätkurssi 1998 / 16.4.98 9.15 / Timo Eskola

Julistiko Jeesus olevansa Messias?


1. Tutkimuksessa käsitys Jeesuksen messiaanisuudesta hälveni jo liberaalikritiikin aikakaudella.

    Strauss (1864) esitti, että Jeesus itse ei pitänyt itseään Messiaana. Tämä epiteetti lisättiin häneen paljon myöhemmin juutalaisen Messias-myytin perusteella. Myöhemmän liberaalikritiikin näkemykset jatkoivat tällä linjalla: Holtzmann, Schenkel ja Weizäcker esittivät, että Jeesuksen sanoma ei ollut eskatologinen. Heidän mukaansa Jeesus halusi perustaa uuden "sisäisen" valtakunna mielenmuutoksen kautta. Siten Jeesuksella oli messiaanisia pyrkimyksiä vain hengellisessä mielessä.

    Kysymyksen eskatologiasta ratkaisi lopulta A. Schweitzer "johdonmukaisen" eskatologian näkemyksellään. Jeesus julisti juutalaisen apokalyptiikan tapaan vain tulevaa valtakuntaa, ei omaa messiaanisuuttaan ("Ei ole koskaan ollut olemassakaan Jeesus Nasaretilaista, joka esiintyi Messiaana..."). Vastaava ajatus näkyi W. Wreden liberaalissa Jeesus-kuvassa: ns. Messias-salaisuus Markuksen evankeliumissa selittyi sillä, että historian Jeesus ei itse tosiasiassa ollut lainkaan julistanut olevansa Messias.

2. Jumalaisten miesten esiinmarssi.

    Tieteen piirissä keksittiin pian teoria, joka selitti messiaanisuutta koskevan ongelman. Tutkijoidenhan oli pakko vastata kysymykseen, kuka keksi Messiaan, jos Jeesus ei väittänyt olleensa sellainen. Messiaan piti olla Jumalan Poika. Ja Jumalan Poika löydettiin Kreikasta.

    Monet tutkimuksessa esitetyistä teorioista ovat niin erikoisia, että tavalliset raamatunlukijat eivät jaksa niihin paneutua. Tässä esille tuleva Jumalan Poika -teoria on kuitenkin ollut niin paljon julkisuudessa, että sitä tulee pitää nykyään eräänlaisena kirkollisena yleistietona. Aihetta on syytä käsitellä tarkasti, koska vain siten päästään ymmärtämään monien Raamatun selittäjien näkemyksiä.

    Tutkijat puhuvat ns. jumalallisista miehistä. Ongelman lähtökohta on seuraava. Jos Jeesus ei sanonut olevansa Jumalan Poika, niin kuka keksi Jumalan Pojan ylipäätään? Vastaus oli vuosisadan vaihteen tutkijoiden mielestä selvä. Kreikkalaisissa pakanauskonnoissa esiintyi paljon jumalallisia miehiä, joiden väitettiin tulleen taivaasta ihmisten auttajiksi tai pelastajiksi.

    Kun sanoma Jeesuksesta levisi Rooman valtakunnassa sellaisille "kreikkalaisille" alueille, joissa vanha pakanauskonnollisuus oli vahvaa, sanottiin käsitysten muuttuneen. Jeesusta ei enää saarnattu pelkkänä opettajana, vaan hänet samastettiin kreikkalaisiin jumaliin. Näin tutkijoiden mukaan syntyi käsitys Jeesuksen jumaluudesta. Se oli pelkkä kreikkalainen uskomus. Itse asiassa se oli pakanallinen uskomus.

    Jos Jeesuksen messiaanisuus pitäisi selittää tällä tavalla, käsitys Jeesuksesta muuttuisi olennaisesti. Häntä ei voisi enää pitää todellisena kirkon Herrana, vaan vain eräänlaisena esikuvana. Ei siis ole mikään ihme, että tällaisesta Jeesuksesta tuli monille pelkkä moraalin opettaja, kuten aikaisemmat esimerkit ovat osoittaneet.

    Mutta onko teoria mielekäs? Hyväksyvätkö tiedemiehet sen yhä sadan vuoden jälkeenkin? Tutkimus on toki edennyt, ja tämän aiheen kohdalla muutokset ovat olleet järisyttäviä. Erityisen mainittavaa on, että jumalallisten miesten selitysmallia on tutkinut suomalainen tiedemies, tohtori Erkki Koskenniemi. Hän arvioi väitöskirjassaan edellä mainitun teorian perusteita. Tulokset olivat yllättäviä. Koskenniemi tarkasteli kaikkia tähän asti löydettyjä vanhoja tekstejä ja selvitti niiden avulla, onko teorialle perusteluja. Tekstit osoittivat, että Uuden testamentin ajalta ei löytynyt yhtään tekstiä, joka olisi osoittanut kreikkalaisten puhuneen jumalallisista miehistä. Koko teoria lepäsi tyhjän päällä.

    Voiko tutkimus todella kääntyä näin päälaelleen? Monien yllätykseksi tiede on juuri tällaista. Yhtenä päivänä teoria on kaikkien suosima, seuraavana päivänä se hylätään. Tiede ei ole mikään suuri totuus, joka kertoisi ihmiskunnalle, miten asiat ovat. Koskenniemen tutkimus opettaa meille myös sen, että monet vanhoista tutkimuksista ovat olleet hätäisiä ja heikosti perusteltuja. Dokumentteja on lainattu perusteettomasti ja puutteet on peitelty.

    Miksi lopputulosta on siitä huolimatta pidetty niin tärkeänä? Miksi jopa kirkkoa on vaadittu muuttamaan opetustaan tällaisten teorioiden perusteella? Vastaus löytynee tiedepolitiikasta ja kirkkopolitiikasta. Tutkimuksilla on käytännössä usein vain välinearvo. Niiden totuuspohjalla ei ole merkitystä silloin, kun niitä voidaan käyttää omien tarkoitusperien avuksi.

    Mikä sitten on voinut olla tarkoitusperä tällaisen aiheen kohdalla? Olemme jo aikaisemminkin nähneet, että monet tutkijat yrittivät muotoilla "modernin ihmisen" uskontoa. Sellaiseen uskontoon ei sopinut Jeesus, joka todellisesti olisi ollut ihmiseksi tullut Jumala, koko maailman Messias ja syntisten Vapahtaja. Moderni ihminen piti sellaista primitiivisenä uskonnollisuutena. Siksi jokainen teoria, joka tuki tätä "modernismia", kelpasi käytettäväksi.

    Myös yleisemmät vertailut Raamatun teksteihin osoittavat jumalallisten miesten teorian heikoksi. Verrataanpa teorian ajatuksia sitten Jeesuksen opetuksiin tai Uuden testamentin kirjeisiin, se vaikuttaa perusteettomalta. Siksi onkin palattava takaisin alkulähteille ja keskityttävä niihin teksteihin, jotka kertovat varhaisen seurakunnan todellisesta opetuksesta.

    Jeesuksen opetuksen osalta olemme jo nähneet, miten hänen koko toimintansa sisälsi mitä selvimmän messiaanisen sanoman. Vaikka hän vältti käyttämästä tiettyjä nimityksiä, hänen julistuksensa toteutti messiaanista ohjelmaa kohta kohdalta.

    Juuri tällaiseen sanomaan perustui apostolien julistus pääsiäisen jälkeen. Heidän ei tarvinnut keksiä Messiasta eikä Jumalan Poikaa. Messiashan heillä oli ollut jo vuosikausia opettajana. Opetuslapset muistivat kyllä, miten Jeesus oli selittänyt Vanhaa testamenttia. Kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät aikanaan Jeesuksen valtuutusta (Matt. 11:4-6), he saivat radikaalin vastauksen. Valtuutuksen ratkaisi Jesajan kirjan lupaus ihanuuden ajasta (35:5,6). Mitä Jesajan kirjassa sanottiin? Siellä puhutaan ajasta, jolloin "Jumala itse tulee ja pelastaa" kansan (Jes. 35:4).

    Toinen oiva esimerkki oli puhe rakentajien hylkäämästä kulmakivestä (Matt. 21:42). Sehän selitti Psalmia 118: 22-23. Jeesuksen mukaan kulmakivestä tulee Israelin kompastuskivi, johon kansa loukkaantuu. Jesajan tekstissä tämä kompastuskivi on jälleen itse Jumala, Herra Sebaot, joka on uskottomalle kansalle kompastuskivi. Se tarkoittaa samalla sitä, että hän on kansan tuomitsija (Jes. 8:13-15).

    Jeesuksen toiminta oli jumalallista, ja hänen sanomansa radikaalia. Tämä sanoma sai sinettinsä pääsiäisenä, kun Jumalan herätti hänet kuolleista. Siitä apostolit saivat aiheen lopulliseen evankeliumiin. Pelastuksen aika on alkanut. Kuolema on voitettu.

    Kun tätä sanomaa lähdettiin julistamaan Rooman pakanauskontojen keskelle, sitä ei tarvinnut enää muuttaa. Ja kukapa sitä olisi muuttanut? Ensimmäisiä lähetystyöntekijöitähän olivat Paavali ja Barnabas. Paavalin kirjeistä on turha etsiä jumalallisten miesten uskontoa. Hänen Jeesuksensa on juutalaisten Messias ja Jumalan Poika, ristin mies, josta kertova evankeliumi on Jumalan voima pelastukseen.