Luento modernista luterilaisesta kolminaisuusopista / STI:n spitendiaatti Timo Tavast

PELASTUSHISTORIA KOLMIYHTEISEN JUMALAN "TAPAHTUMAPAIKKANA"


"Uskontunnustuksessa on siis Jumalan koko olemus, tahto ja kaikki teot kuvattu sinulle erittäin osuvasti... Näissä kolmessa uskonkohdassa Jumala on ilmoittanut itsensä ja paljastanut isällisen sydämensä kaikki syvyydet sekä sulan rakkautensa... Kaiken sen, mitä on taivaassa ja maan päällä, hän antoi ja luovutti meidän käyttöömme, mutta sen lisäksi vielä Poikansa ja Pyhän Hengen saattaakseen meidät heidän kauttaan yhteyteensä. ...ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. ...Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta. ...Mehän huomaamme nyt, miten Jumala antaa itsensä kokonaan, kaiken mitä hänellä on ja kaikki voimansa meidän tueksemme ja avuksemme, niin että voimme täyttää kymmenen käskyä. Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki kaikki lahjansa." - Luther, Iso Katekismus (uskontunnustuksen selityksen lopusta)

1. KOLMINAISUUSOPIN PAIKKA JA TARKASTELUTAVAT

    1.1. Kolminaisuus- eli triniteettiopin tavoite: vastata kristillisen uskon omista lähtökohdista käsin, kuka ja millainen on kristinuskon Jumala - Tärkeää kirkolle, jotta aidosti kristillinen käsitys Jumalasta ei muuntuisi erilaisten jumala- ja todellisuuskäsitysten paineessa ei-kristilliseksi

    1.2. Kolminaisuusopin muotoilemisen kaksi vääristymää:

      1.) Spekulatiivinen tarkastelutapa, jossa lähdetään tarkastelemaan Jumalan olemusta "välittömästi" sivuuttaen Jumalan ilmoitus ja toiminta pelastushistoriassa -/- lähtökohdaksi muodostuu helposti erilaiset yleiset filosofiset käsitykset jumaluudesta
      2.) Valistuksen seuraus: torjuttiin täysin mahdollisuus puhua Jumalan omasta olemuksesta -/- triniteettioppi poistettiin kokonaan tai vaihtoehtoisesti tarkasteltiin vain Jumalan vaikutuksia pelastushistoriassa -/- kantilainen ja uuskantilainen filosofia kristillisen Jumala-opin ja todellisuuskäsityksen normiksi
    1.3. Modernin luterilaisen kolminaisuusopin paluu Lutherin ja varhaiskirkon (mm. Eirenaios, Tertullianus ja Athanasios) Jumala-opillisiin lähtökohtiin: kolmiyhteisen Jumalan olemus on tunnettavissa vain pelastushistoriassa tapahtuvan Jumalan toiminnan välityksellä
    -/- aidosti kristillinen triniteettioppi on jäsennettävissä vain pelastushistoriasta (Kristuksessa historiaan tulleesta pelastuksesta ja Jumalan itse-ilmoituksesta) käsin
    -/- ekonominen triniteettioppi (Kolminaisuus suhteessa maailmaan) on tietoteoreettisesti ennen immanenttista triniteettioppia (Kolminaisuus sisäisissä suhteissaan)
      - Spekulatiivis-filosofiset yritykset tunkeutua suoraan Jumalan olemukseen torjuttu
      - Samalla korostettu mitä voimakkaimmin vastoin valistusajattelua: ekonominen Triniteetti on immanentti Triniteetti ja immanentti Triniteetti on ekonominen Triniteetti
    -/- Jumalan pelastushistoriallisessa toiminnassa me emme opi tuntemaan vain jotakin käsitystä Jumalasta, emmekä kohtaa vain hänen satunnaisia ilmenemismuotojaan ja vaikutuksiaan maailmassa, vaan...
    ...ensinnäkin Jumala on myös aidosti oman olemuksensa puolesta sellainen, millaiseksi hän pelastushistoriallisessa toiminnassaan osoittautuu -/- onttisesti tarkasteltuna immanenttinen trinitaarisuus edeltää ekonomista trinitaarisuutta eli pelastushistorian välittämä "kolminainen" kuva Jumalasta johtuu juuri siitä, että Jumalan oma olemus on "ensin" kolminainen -/- ekonomis-trinitaarinen käsitys Jumalasta on siis aito ja siksi triniteettiopin (ja ylipäätään inhimillisen kielen) voi ajatella puhuvan Jumalan omasta olemuksesta
    ... toiseksi me kohtaamme pelastushistoriassa itse kolmiyhteisen Jumalan reaalisella ja olemuksellisella tavalla (vrt. Luther-sitaatti ylhäällä) - mm. Barthin (ref.), Pannenbergin, Rahnerin (kat.), Jüngelin, Moltmannin ja Jensonin vaikutus moderniin luterilaiseen kolminaisuusopilliseen ajatteluun
2. ROBERT W. JENSONIN TRINITAARINEN TEOLOGIA
    2.1. Jensonin teologinen ohjelma: identifioida ("määrittää") kristinuskon Jumala Jeesuksesta käsin
    -/- selvittää, kuka ja millainen on nimenomaan kristinuskon Jumala
    -/- Jumalan identifioiminen nimenomaan historian Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan käsin
    - Korostus: Jumala on tunnettavissa vain siitä itse-ilmoituksesta käsin, joka on tullut tähän todellisuuteen historillisessa Jeesuksessa
    - Jeesusta ja hänen elämäänsä (huippuna ristinkuolemaa seurannut ylösnousemus) tarkastellaan siinä historiallisesti riittävän luotettavassa valossa, jonka Raamatun kerronta eteemme avaa
    - Lopputulos: Jeesuksen ylösnousemus identifioi Jumalan nimenomaan kolmiyhteiseksi Jumalaksi -/- Jumala on Isä, joka herätti Jeesuksen kuolleista heille yhteisessä Hengessä (Room.8:11) 2.2. Jensonin kritiikki triniteettiopin hellenistis-filosofisia ilmenemismuotoja kohtaan
    - Jensonin mukaan kristinuskon oli välttämätöntä tehdä Jumala-käsityksensä ymmärrettäväksi hellinistisen kulttuurin keskellä (100-300 -luvuilla) käyttämällä osin myös filosofista kieltä
    - Silti ongelma: kielen mukana kristilliseen kolminaisuusoppiin tultiin vaihtelevissa määrin liittäneeksi myös mm. (keski- ja uus-) platonistisen sekä aristotelisen metafysiikkan ajattelumalleja
      - Platonistinen todellisuuskäsitys: kolme olemisen tasoa: to Hen (muuttumaton kaiken olemisen perusta, ylin Ykseys, ei ole missään välittömässä suhteessa aineelliseen todelli- suuteen) - ideoiden maailma - aineellinen todellisuus (muutoksenalainen ja vähäarvoisin)
      - Aristotelinen todellisuuskäsitys: forma - materia -erottelu (forma olioiden muuttumaton olemus, materia satunnaista ja vähäarvoisempaa)
      - Monilta osin kristillinen kirkko korjasi ajatteluaan (mm. Nikaian (325) ja Konstantinopolin (381) konsiileissa), mutta jäljelle jäi Jensonin mukaan kolme virhekäsitystä, joissa näkyy kolminaisuusopin ongelmalliset yhteydet aikakauden filosofiaan:
        1.) Jumalan impassibiliteetti eli kyvyttömyys kärsimykseen, muutokseen ja ajallisuuteen
        2.) Logos (Jumalan 2. persoona) tulkittu Järjeksi (totellisuutta jäsentävä Rationaalisuus), eikä Jumalan "Puheeksi", joka on keskeisesti myös Jumalan Sana ihmisille
        3.) Jumalan kolme persoonan väliset suhteet kuvaavat vain persoonien alkuperää (Isä on aluton, Poika on Isästä syntynyt ja Pyhä Henki lähtee Isästä), jolloin raamatullinen eskatologia ja Pyhän Hengen rooli Triniteetin sisäisessä elämässä ymmärrettiin yksipuolisesti
      2.3.Jensonin esittämä uusi, "raamatullisempi" käsitys kolmiyhteisestä Jumalasta
        - Jumala on perimmäistä olemustaan myöten Isä, Poika ja Pyhä Henki -/- näiden kolmen persoonan ja niiden välillä vallitsevien suhteiden "takaa" ei pidä lähteä etsimään jotain erillistä jumalallista olemusta (perimmäistä Ykseyttä) -/- Jumalan ykseys on siis ymmärrettävä kolminaisuudesta (kolmen persoonan keskinäisestä elämästä) käsin
        - Jenson torjuu mm. modalismin eri muodoissaan (käsitys, jonka mukaan Jumala on varsinaisesti ykseys, joka sitten vain ilmenee pelastushistoriassa kolmessa eri muodossa)
        - Persoonien (Jensonin terminologiassa "identiteettien") keskinäiset suhteet luovat Jumalan olemuksen -/- "jumalallinen olemus" ei siis ole jotakin, jonka jokainen persoonista "omistaa", vaan esim. Isän jumaluus muodostuu siitä, että hän on suhteessa kahteen muuhun persoonaan ja "identifioituu" heidän kauttaan -/- Triniteetin olemus on siis jatkuvaa persoonien välistä vastavuoroista identifioitumista -/- Triniteetti on persoonien välinen kommunikaatiotapahtuma
        - Myös Logos on tässä ymmärretty "puheellisena" elikä filosofisena rationaalisuutena
        - Pyhä Henki on yhtä lailla kuin Isä jumaluuden (kommunikaatiotapahtuman) lähde
        - Historian Jeesuksen identifioi Jumalan toiseksi persoonaksi Isän ja Hengen toiminta ylösnousemustapahtumassa ja puolestaan tämä tietty inhimillisen historian henkilö ja tapahtuma identifioi (eli määrittää olemuksellisesti) Isän ja Hengen (koko kolmiyhteisen Jumalan) jumaluutta
        - Jeesuksen aito kärsimys merkitsee myös sitä, että Jumala itse kärsii - Sama ylösnousemus, joka identifoi Jumalan meille, identifoi myös Jumala "itselleen"
        - Jensonilla pelastushistoria on siis mitä syvimmin kolmiyhteisen Jumalan "tapahtumapaikka", jossa hän on olemuksellisellisesti läsnä. Pelastushistoria ei jää itse asiassa vain meidän pelastustamme varten tapahtuvaksi historiaksi, vaan siitä tulee Jensonilla Jumalan omaa historiaa.